Veden varaan

PMMP on yksi ehdoton suosikkini levyhyllyssäni ja olen pitänyt myös etenkin näiden ihanien naisten viimeisien albumien kansista. Jos olet tykästynyt maaliskuussa ilmestyneen Veden varaan -albumin kanteen, suosittelen vierailua Aboa Vetus & Ars Nova -museoon Turussa, sillä Turku Biennaalli 2009 -näyttelyssä on mukana kannen kuvanneen Susanna Majurin upeita töitä. Löydätkö PMMP:n tytöt kenties sieltä?



Kuva: www.pmmp.fi
4

Mamo

Vähintään joka toisessa blogissa ruoditaan Euroviisuvoittajaa eli Norjan Alexander Rybakia. Itse hyppään voittobiisin syvemmän ruotimisen yli toteamalla tylsästi, että ihan kiva. Enemmän tunteita aiheutti kuitenkin Venäjän kilpailubiisi Mamo. Todella voimakas ja raju biisi. Laulaja Anastasia Prikhodkolla on kaunis, mutta rosoinen ääni, joka sopi kappaleeseen hienosti. Esityksen visuaalinen puoli oli monen muun maan show'hun nähden eleetön, mutta sitäkin harkitumpi. Näytöllä laulava ja hiljalleen vanhentuva Anastasia toimi loistavana tukena itse laululle. Ja kauniskin Anastasia oli ihanan pelkistetyssä puvussaan. Venäjä sijoittui lopulta yhdenneksitoista ja jäi mielestäni monen muun huonomman biisin taakse. Mitä ihmettä esimerkiksi Turkin Düm Tek Tek teki sijalla 4 tai Iso-Britannian unettava It’s My Time viidentenä?

7

Masquerade?

Pikapostaus. Tätä on aivan pakko vielä joskus kokeilla.

0

Bom bom

En juurikaan fanita Euroviisuja ja olen erittäin huono muistamaan eri maiden esiintyjiä ja biisejä. Eilen esikatseluissa tämän tulevan mediatutkijan silmän vangitsi tarttuva poprenkutus, jonka sivuun on väsätty verkkokalvot räjäyttävä musiikkivideo.



Kyllä vaan. Ukraina on todellakin mennyt melko pitkälle tänä vuonna. Svetlana Loboda ei todellakaan pelkää keikistellä kameran edessä ja äänikin on kieltämättä persoonallinen. Kun soppaan lisätään vielä joukko puolialastomia tanssijoita useissa eri lavasteissa ja maustetaan pari minuuttia kestävä pätkä tykittävällä leikkauksella, on tämän vuoden ehkä huikein esitys valmis. Saa nähdä miten ensi lauantaina käy.

Luulin jo, että Christina Aguilera olisi näyttänyt lyhyimmän mahdollisimman öö.. alaosavaihtoehdon musiikkivideollaan Dirrty. Svetlana vie minimipukeutumisen kuitenkin aivan uudelle tasolle, sillä hänen poliisiasunsa alaosana tällä videolla on ilmeisesti jonkinlainen vyö. Siinäpä trendi ensi kesäksi.

Osa visuaalisesta materiaalista on kieltämättä hieman mautonta, mutta tylsäksi videota ei voi haukkua. Myös osa musiikkivideossa nähtävistä pätkistä on ilmeisesti napattu muista saman artistin musiikkivideoista. Valentine-aihe on näkyy jo ainakin Mishkan musiikkivideolla. Tästä huolimatta leikkauksella on tehty ihmeitä, eikä katsoja pysy välillä ollenkaan espanjattarien ja häikäilettömän suklaassa (?) kierimisen perässä. Svetlanan yllä näkyy useita eri asuja ja hän pyörähtää niin rumpusetin takana kuin jättirenkaassakin pyörimässä. Ja ruoalla leikitään oikein olan takaa. Juuri suklaan, kahvipapujen, hedelmien ja halkeilevan puuterin (?) kanssa leikittelyt nostavat katsojan makunystyrät pystyyn. Ja kuten kysymysmerkkien määrästä voi huomata, en ole useankaan katsomiskerran jälkeen perillä mitä videossa itseasiassa tapahtuu. Jollakin oudolla tavalla Christina Aguilera ja Gwen Stefanie ovat törmänneet ja saaneet lapsen, joka on aivopesty kuvottavalla Destination Calabrialla.

Niin ja mites se musiikki? No, kaipa se kansantanssihumpan jälkeen piristää.
2

Mini Me

Tällaisen nappasin Kissankehdosta. Tack tack.

1. Missä ja koska synnyit?

Päälle parikymmentä vuotta sitten Turussa.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Veli.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Äiti teki töitä kotona, joten minä menin siinä sivussa. Olen siitä tosi iloinen. Luulen, että päiväkoti olisi ollut vähän rankka paikka minulle niin pienenä.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Pitkän kinumisen jälkeen meille tuli joskus 90-luvun lopussa kaksi marsua, joista toinen teki yllätyspoikueen ja sai lempinimen Mammamarsu. Toisen marsun nimi oli Tessa. Poikueessa oli ainoastaan yksi tyttömarsu, joka meille sitten jäikin ja sai nimekseen Lilli. Kaikki nämä kuikuttajat ovat jo siirtyneet marsujen taivaaseen, mutta näen joskus vieläkin niistä unta. Mikään ei ole niin suloista kuin jutteleva marsu.
Unelmani koirasta toteutui 2000-luvun puolella (olen tosi hyvä muistamaan vuosilukuja), kun meille tuli ihana Puppe-koira.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Taidan olla liian nuori muistamaan tuommoisia. Tai sitten meillä aina noudatettiin turvallisuussäännöksiä.

6. Oliko sinulla mielilelua?
Sain yhtenä jouluna lahjaksi tosi ison pehmobernhardilaiskoiran, joka sai nimen Vaari. Se on tallessa edelleen. Äidin tekemä pehmokoira-Riku oli myös usein unikaverina. Nykyään se on koiran leikkileluna.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Kirjailija-näyttelijä-ohjaaja. Olin vasta oppinut kirjoittamaan, kun jo tein kesälomalla auringossa maaten omaa bestselleriä. Se ei valitettavasti koskaan valmistunut.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Ensin taisin olla melko näkymätön, sitten aika apina ja nykyään kai semmoinen kiltti apina.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Taisi olla enemmänkin niin, että leikit leikittiin aina meidän isolla pihalla.

10. Nukuitko valot päällä?
Tosi harvoin. En ole oikeastaan koskaan todella pelännyt pimeää.

11. Lempilastenohjelmasi?
Muumilaakson tarinat. Ehdottomasti. Kouluikäisenä kirjastosta lainattiin Hopeanuoli-pätkiä ja niitä sitten tuijotettiin ihan antaumuksella.

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
Ainoa muistikuva taitaa olla ruokalasta. Ruokana oli hernekeittoa ja olin ihan itkun partaalla, koska vihasin hernaria vielä tuolloin. Ihana opettajani pelasti tilanteen. Nykyään (kasvis)hernekeitto menee alas ihan ongelmitta. Muut muistikuvat ekasta koulupäivästä ovat sitten valokuvan varassa. Minulla oli päällä törkeän upeat jättikukkakuosiset housut. Cool.

13. Keräilitkö jotain?
Ala-asteella keräilin ihan hulluna tarroja. Sivussa menivät myös kiiltokuvat ja kaverin painostuksesta Spice Girls-leikkeet, mutta tarrat olivat pitkän aikaa se mun juttu.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Äidinkieli ja kuvaamataito taisivat olla suosikit. Myöhemmin myös englanti.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Kaverisuhteet olivat välillä hieman koetuksella ja siitä sitten seurasi kiusaamista, josta sain oman osani kolmantena pyöränä. Yläasteen julmista meiningeistä nyt on turha puhuakaan.

16. Mitä harrastit?
Olen aina kirjoittanut ja piirtänyt paljon, yleensä molemmat harrastukset liittyivät hevosiin. Todellisen haaveen ihan oikeasta hevosharrastuksesta olen saanut toteuttaa vasta näin täysi-ikäisenä.
Yhden kaverini kanssa meillä oli tosi villi mielikuvitus ja nauhoitimmekin yhdessä radio-ohjelmia lahjaksi saamallani nauhurilla. Se oli ihan huippuhauskaa. Löytyisiköhän se nauha vielä jostain? Teimme myös vähän aikaa omaa lehteä. Valitettavasti tilaajamäärät eivät vastanneet odotuksiamme ja homma kuivui kasaan.

17. Ystäväsi?
Ystäviä on ollut useitakin. He ovat vaihtuneet joko muuton tai muun erkaantumisen myötä. Jokaisella on silti erityinen paikka sydämessäni. Olen tarvinnut heitä kaikkia.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Olin varmaankin toisella luokalla, kun teimme koulun joulujuhliin näytelmän. Olin silloin tosi ujo, mutta sain jostain syystä melko ison roolin joulumuorina. Silloin varmaankin ensimmäistä kertaa pääsin ulos kuorestani ja sen huomasivat myös opettajani ja äitini.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Pieni, lämmin ja reilu. Paras ensimmäinen opettaja, jota olisi voinut toivoa.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Kurista en osaa sanoa, mutta säännöt ja kiellot perusteltiin aina. Niitä oli sen vuoksi myös aika helppo noudattaa.

21. Miten perheesi lomaili?
Useimmiten sukutilalla pohjoisessa. Ihana ja jännittävä paikka.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Spaghetti jauhelihakastikkeella. Erityisesti jos lisukkeena oli porkkanaraastetta.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ehdottomasti ei.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Lasten perusmöröt sängyn alla, komerossa jne olivat ihan perushuttua. Omat todelliset pelkoni liittyivät enemmänkin läheisten menettämiseen.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei ole.

Tämänkin saa kopsailla.
0

Klips klips!

Kammoan kaikenlaisia piikkejä ja ajatuskin pikkuisen korvanlehteni lävistämisestä on tuntunut vastenmieliseltä. Korvakorutkaan eivät koskaan olleet minun juttuni, joten eipä ole suurikaan ihme, ettei reikiä ole korvissani koskaan ollut. Viime aikoina erilaiset korvakorut ovat kuitenkin enenevissä määrin kiinnittäneet huomioni, joten harmitus on ollut suuri, kun itselleni en ole korvakilluttimia voinut hankkia. Harmitukseni sai kaikkoamaan Glitterin myyjä, joka esitteli heidän liikkeestään löytyviä "korvakorupohjia" reiättömille korville. Niihin voi kiinnittää lähes minkä tahansa normaalista roikkuvasta korvakorusta koruosan ja pienellä näpräämisellä korvakorut ovat valmiit.


Tadaa! Näistä ei edes heti huomaa, että kyseessä ovatkin feikkikorvikset ja kaiken lisäksi näiden kiinnitysmekanismi on huimasti parempi kuin aiemmin kokeilemani klipsit, jotka ovat aina puristaneet korvanlehdet sinisiksi ja putoilleet silti.

Olen nyt niin ihastunut uusin korvakoruihini, että pidän näitä kotonakin. Ah, elämän pieniä nautintoja!

Korvakorut: H&M 2,90 e
Klipsit: Glitter 2 e
0