Must See Joululeffat Top 5

En ole joululauluihmisiä, vaan jouluisen fiiliksen (lue: rauhoittuminen ja hyvä mieli) löytyy usein parhaiten jouluisissa romanttisista komedioista, jotka aina päättyvät happily ever after -suudelmaan. Tässä omat suosikkileffat, jotka tulee vilkaista joka vuosi.

Nro 1
Bridget Jones - Elämäni sinkkuna
Mahdollisesti maailman noloin ja huonosti pukeutuvin elokuvahahmo rakastuu 2000-luvulle siirrettyyn Mr. Darcyyn. Vierailevina tähtinä maksamakkaramaxit ja myötähäpeä.



Nro 2
Rakkautta vain
Yllättäen Colin Firth (aka Mr. Darcy) on löytänyt tiensä tähänkin leffaan monien muiden hyvien näyttelijöiden tavoin. Liam Neeson ja Emma Thompson saivat pisteitä tästä pätkästä, samoin Hugh Grantin modernin tanssin esitys "Pääministerin lantio". Suosittelen muuten leffan soundtrackiä romanttiseen joulufiilisteelyyn.



Nro 3
Holiday
Tämä pätkä on uusin tulokas joululeffalistallani, koska näin pätkän ekan kerran vasta tänä vuonna. Jack Black mielenkiintoisessa roolissa, Kate Winslet parkuu silmät päästään, Cameron Diazin hahmon henkilökohtaiset trailerit ja vähän kulutettu Jude Law. Siitä on joululeffa tehty.

Nro 4
Bridget Jones - Elämä jatkuu
Lisää myötähäpeää, jee. Elokuvan laskettelukohtauksesta huolimatta aion uskaltautua toista kertaa elämässäni rinteeseen 15 vuoden jälkeen.

Nro 5
Ylpeys ja ennakkoluulo
Jos olet täysin kyltymätön joululeffojen suhteen, suosittelen ostamaan hyllyyn Ylpeyden ja ennakkoluun. Ei sitä surkeaa elokuvaversiota Keira Knighteyllä ja muka-Darcylla varustettuna, vaan sen aidon ja oikean BBC:n minisarjan vuodelta 1995.

4

Kiritystä joulutunnelmaan

Allekirjoittanut on puurtanut viimeisen kuukauden takamus ruvella ja sormet krampaten opiskelujen parissa. Tänään aivoparkoja ahdisteltiin vielä vuoden viimeisellä tentillä ja vielä ennen joulua pitäisi tutkimussuunnitelmaa kirjoitella. Ai mikä joulu? Suoraan sanottuna fiilis on kuin tällä kaverilla...




Ajattelin kuitenkin postata muutaman joulutunnelmaa kohottavan kuvan. Ihan omaksi ja teidänkin iloksi.






Kuvat: weheartit.com

0

Moi, mä oon täällä edelleen

Molemmat blogini vaipuivat suunnittelematta syyskuussa jonkinlaiseen syyshorrokseen. Mitäs tähän voisi sanoa? "Oli vähän kaikenlaista..?" No joo. Muutto, opiskelut ja yleinen sättääminen varastivat aikaa bloggailulta sekä korujen räpläämiseltä, mutta ei niistä sen enempää. Villi Varpunen on nyt entistä ehompi ja korupuodin yhteisö löytyy nyt myös mistäpä muualta kuin armoitetusta Naamakirjasta. Klikkaa itsesi siis tänne. Tökkäisemällä "tykkää" saat tiedon Villi Varpusen uutisista suoraan Facebook-seinällesi. Mikäs sen mukavampaa.

Vaatekaapistakin kuuluu kolinaa, sillä pieni sisällöllinen uudistus on ehkäpä käynnissä. Lopputulosta odotellessa voi ihailla vaikkapa Pernille Rosendahlin ja Michael Poulsenin harmoniaa. Palataan astialle!

0

Konjakkia!

Syysflunssa iski sitten iloisesti allekirjoittaneeseenkin. Maanantai-iltana satunnainen aivastelu muuttui puolessa tunnissa vedottomaksi oloksi ja sai tarttumaan nenäliinapakkaukseen kaksin käsin. Ei ole kauhean mukava kokemus istua seminaarissa ja todeta käyttäneensä kolmen vartin aikana viisi nenäliinaa. Apteekissa tulikin sitten shoppailtua ihan vain muutaman euron edestä. Minähän en flunssasta suostu kauaa kärsimään. Nyt olo on jo vähän parempi ja seuraavaksi olisi työkeikka edessä. Saa nähdä mikä olo on sen jälkeen.


Apteekkireissulta mukaan tarttuivat myös uudet syysnilkkurit, yllättäen konjakinvärisinä. Mikä siinäkin nyt sitten on. Ensin ostin avokkaat samassa sävyssä ja nyt nämä! Voiko olla mahdollista, että olen kyllästymässä rakkaaseen Mustaan Väriin? Kengät pääsivät ekaa kertaa jalkaan tänään, kun pyörähdin aamuluennolla ruhtinaallisten 4 tunnin yöunien jälkeen.

Sanonpahan muuten, että platformien keksijän kuuluisi saada Nobel tai edes jokin muu tunnustus. En edelleenkään jaksa kauaa koikkelehtia hurjilla koroilla, vaikka pituutta on koipiin mukava saada lisää. Platojen ansiosta saan sekä mukavat kengät jalkaan että reippaasti korkoa! Mahtavuutta!

0

Maanantaikuulumisia

Varpunen on ollut vaatekaapissaan kovin hiljaa viime viikon. Pieni horros olikin paikallaan ennen tällä viikolla alkavia syksyn opiskeluja. Opiskelut ottivatkin aika ronskin startin, nimittäin heti tänään maanantaiaamuna klo 8.15 istuin laskentatoimen luennolla. Tällaiselle höttöhumanistille liikentoimintaosaamisen termit ja erilaiset opiskelutavat saattavat aiheuttaa vähän hämmennystä, mutta hyvin ainakin tuolta ensimmäiseltä luennolta tuli selvittyä. Silmät ristissä tosin.


Kotona odotti mukava syyspuhde. Kaulaliina! Inspiraatio tarttua puikkoihin syntyi Minä itte! -blogin avustuksella. Inka hehkutteli ihania tuubikaulaliinoja ja ihan tarpeeseen kaulan lämmike kyllä talveksi tulee. En ole vielä varma tuleeko tästä ihan tavallinen kaulaliina vai ompelenko sen tuubiksi. Saa nähdä. Olisi kiva tehdä joku vähän monimutkaisempikin neuletyö, mutta taidot eivät kyllä vielä anna myöden. Neulominen on myös mukava ompelun korvike, kun saumuri on telakalla.

En muuten ole ainoa, joka innostui neulomisesta, vaan poikakaverikin osti itselleen lankakerän ja väsää nyt ihan ekaa pipoaan. Yhdessä neulominen on muuten mukavan rauhallista puuhaa. Suosittelen!

4

Mainonnan uhri

Olen mainonnan uhri. Näin Lindan blogissa JC:n ihanan jäniskorun ja koin välittömän "mää kans!" -tuntemuksen. Yksi puppana löytyikin tänään JC-visiitillä ja kiikutin kaverin tyytyväisenä kotiin. Pienimuotoinen sherlock-toiminta osoitti, että sama koikkelehtija on seikkaillut myös Nadjan ja Essin blogeissa. Ja mä kun aina ajattelin, etten sorru ihkuttamaan jotain tiettyä bloggaajien suosimaa juttua. Mutta hei, yksilöllisyydestä viis, kattokaa nyt tota söpöistä. Eihän sille voinut sanoa "ei".




Mua on myös eilen lahjottu korulla. (Tätä menoa mulla alkaa olla enemmän koruja kuin vaatteita... Siis mikä pakkomielle?) Poikaystävä vetäisi töistä tullessaan pienen paketin taskustaan.

Ihanan ajaton koru ja juurikin mun tyylinen. Voin hyvin kuvitella pitäväni tätä vaikka vielä viiskymppisenä. Happy happy.

Huomenna olisi vuorossa kirppistelyä, mikäli sää sallii. Foreca kyllä uhkaili koko päivän kestävällä sateella, mutta onhan se ennenkin ollut väärässä. Huomenna selviää.

4

Ostin sitten mustat kengät...

Varpusen viime aikojen sattumukset ja hajatelmat:

-Tiistaiaamuna hain keittiöstä teetä ja astuin alumiinitikun (peräisin alumiinilevystä) päälle. Vielä parinkin tunnin päästä roikale nökötti liikkumattomana jalanpohjassa, joten seurauksena vierailin Pulssissa, jossa kiusankappale vihdoin saatiin venkslattua ulos puudutuspiikin autuudesta nauttien. Kyllä se piikki kuulemma oli iloiset 1,5 cm päkiään uponnut. Ai että tekikö kipeää? Ei toki. Muuten vaan nieleskelin ärräpäitä. Nyt tiedän muuten mitä tarkoitetaan sanonnalla "piikki lihassa".

-Olen syönyt kolmena peräkkäisenä päivänä suurella riemulla kasvissosekeittoa. Syksy on tosiaan tullut.


-Eräänä päivä totesin tarvitsevani mustat klassiset avokkaat. Tänään ostin konjakinruskeat remmiavokkaat. Omistamieni konjakinruskeiden asusteiden lukumäärä on... pyöreä nolla. Logiikan riemuvoitto. Mutta ne oli tosi edulliset. Ja hyvät jalassa. Ja kivat farkkujen kanssa. Ja ehkä hiukan liian isot, mutta päkiäpohjallisten kanssa juuri sopivat. Noita nappeja en kyllä fanita, mutta voihan olla että repäisen ne veks ja laitan jotain kivempaa tilalle.



-Olen viime päivinä myös inventoinut vaatekomeroani. Roskikseen lensi peräti kuusi, siis KUUSI paria kenkiä. Miksi ihmeessä olen säilyttänyt rikkinäisiä, rumia ja kuluneita popoja? No kun niihin liittyy niin ihania muistoja. Yhdet oli jalassa kesäisessä rankkasateessa ja toisissa olen kuluttanut tanssilattiaa sinä iltana, kun tapasin poikaystäväni. Mutta niinhän se on, että materia on katoavaista, muistot eivät.

-Muistutan vielä sunnuntaina 29.8. Turun Sirkkalankatu 24:n sisäpihalla pidettävästä Ruusukirpparista, jonne minäkin olen tulossa myymään. Seuraavana missiona olisikin käydä läpi läjä kirppistuomion saamaa tavaraa.

0

Syysostoksia

Lisämyönnytys syksylle; ensimmäiset syysvaatteet. Harmaa jättineule ja vihreät pökät H&M:stä.

0

Annoin periksi syksylle

Jotkut aloittivat sen jo heinäkuun lopussa. Valitettiin helteistä, liian yksinkertaisesta kesäpukeutumisesta ja hikoilusta. Odotettiin kumpparikelejä ja kirpakoita aamuja, jotta saataisiin kiskoa niskaan ne ah, niin ihanat neuletakit. Pipot, huivit ja saappaat. Sateenvarjot ja pitkähihaiset mekot. Tunnelmalliset myrskyt, sateenropina peltikatoilla ja hämärtyvät illat. Tässä vaiheessa allekirjoittanut olisi mieluusti ottanut asiakseen muistuttaa arvon kanssabloggareita totuudesta. Hämärtyvät illat ovat todella viehättäviä ulkona liikkumisen kannalta, kun saa heiluttaa heijastinta sydän kurkussa ja käyttää pöllöilevää koiraa pimeässä iltapissalla. Ja kukaan ei sitten saa valittaa, kun aamulla töihin mentäessä on pimeää ja illalla töistä palatessa on, noh, ihan yhtä pimeää. Sehän on vain tunnelmallista. Samoin omaa syysromantiikkaansa tarjoavat myöskin myrskyjen katkomat sähkölinjat ja juuri blogipäivityksen aikaan iskenyt sähkökatko. Ja sitä sateen rummutusta on varmaan mukava kuunnella, ellei sattumoisin seiso odottamassa bussia ilman sateensuojaa. Ja kerrospukeutuminenkin on varmaan tosi kivaa, kunnes tajuaa että asu on täynnä keskenään riiteleviä sävyjä ja leikkauksia. Ja ne sukkahousut, hyiiii! Mielessäni olen huutanut moneen kertaan kesän puolesta. Ei vielä, rakkaat ystävät, ei vielä haudata tätä kesää! Olen lisäksi sataprosenttisen varma, että ensi toukokuussa nämä edellä mainitut syksyä haikailevat hätähousut huokailevat kesän perään. Mutta niinhän se menee. Ikinä ei olla tyytyväisiä siihen mitä on.



Minä olen nauttinut tästä hellekesästä. Pukeutuminen on ollut ihanan rentoa, stressitöntä ja simppeliä. Kunhan aamulla päättää minkä shortsi-toppi -kombon vetäisee niskaansa ja siinä se. Tai jos hengaa koko päivän kotona, niin miksi edes nähdä sitä vaivaa? Alusvaatteet ja that's it. Tuuletin on hyrrännyt ja sälekaihtimia ei ole aukaistu ennen kuin aurinko on painunut sopivan alas. En valita. Tämä kesä on ollut ihana.

Epätoivoisimmankin optimistin on kuitenkin nöyrryttävä joskus. Muistin juuri omistavani kaksi kivaa tekonahkatakkia ja ne ihanat ylipolvensaappaat. Ja mullahan on se ihana lämpöinen talvitakki, jossa seikkailin koko viime talven. Ja viime kuussa ostin sen pitkähihaisen mekon, jota en ole vieläkään lämpimien säiden takia päässyt käyttämään. Ja sitten mulla on myös se uusi pipo!

Tänään taisin sitten lyödä ensimmäisen naulan rakkaan kesäni arkkuun. Löysin vihreän huopalehden ja päätin tehdä siitä rintakorun. Syksy on siis todella tulossa. Nyt kun voin hyväksyä tämän ikävän faktan, on aika muistaa syksyn positiivisia puolia. Opiskelut pääsevät taas etenemään ja olen askeleen lähempänä gradua. Pääsen juhlimaan syntymäpäiviäni ja ihailemaan läheisen kerrostalon seinään ilmestyvää taideteosta, kun köynnöksen lehdet muuttuvat upean syvänpunaisiksi. Voin taas aloittaa liikuntaharrastuksia ja unohtaa ne sitten ensimmäisen syysflunssan tai deadlinen painaessa päälle. Voin myös testata onko pimeä vuodenaika valoisampi blondina ja näen ekaa kertaa, miltä ikkunani ulkopuolella näyttää syysaikaan.

Niin, enhän minä nyt tietenkään syksyä vihaa. Olen itseasiassa aina pitänyt syksystä. (Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että olen syntynyt syksyllä.) Kuluneeseen kesään nyt vain liittyy niin paljon ihania muistoja, etten haluaisi päästää siitä irti. Eikä vielä ihan tarvitsekaan. Olen kuitenkin henkisesti valmis syksyyn... sitten kun se joskus saapuu.

2

Just let go

Hankin viime viikolla kirjasinmeistisarjan ja pienen harjoittelun (lue: lukuisten päreiden polttamisen, kolmen harmaan hiuksen ja kahden itkupotkuraivarin) jälkeen homma alkaa pikku hiljaa luistaa. Ärräpäät luonnollisesti tehostavat vasarankäyttöä näin kun Suomessa asutaan ja jos mun naapuriparat lukee tätä, niin ei, en tee remonttia, teen koruja. Ja kyllä, tarvitsen siihen vasaraa ja porakonetta.


Ilmoittelen myöskin täällä, että menen sunnuntaina 29. elokuuta Ruusukirpparille myymään ja sieltä löytyy sitten sekä vaatteita että Villi Varpusen koruja ja muuta mukavaa. Tapahtuma löytyy myös Facebookista. Sinne siis kaikki pällistelemään!

0

Brainstorm

Perjantai 13. päivä oli ja meni, mutta mun koko viikonloppu on ollut täynnä pieniä vastoinkäymisiä. Ei mitään kovin dramaattista, mutta kaikkea pientä, mikä suunnattomasti kuitenkin ärsyttää ja saa verenpaineen nousemaan. Kuten kiukutteleva ompelukone. Tai kahvilan reistaileva kortinlukulaite juuri silloin, kun olisi kiire. Joskus kuitenkin pelkästään jonkun tärkeän ihmisen näkeminen riittää pyyhkäisemään pahan mielen pois. Onneksi sellaisia on.

Tein tässä viikolla itselleni korun, joka kuvastaa aika mainiosti tämän hetkistä inspiraatiopuuskaani. Tuntuu nimittäin siltä, että pään sisällä on menossa varsinainen yhden naisen brainstorm ja tuhat ja yksi ideaa odottaa valmistumista. Harmi vain, että välillä nämä tekniset vehkeet eivät suostu yhteistyöhön. Parempia aikoja odotellessa voisi katsoa vaikka hömppäleffan.

2

Inspiraatiohame

Tiistaina oli kummallinen päivä. Olin nukkunut huonosti, mutta jostain kieroutuneesta syystä sain silti aikaiseksi enemmän kuin muina päivinä. Kirjoitin kouluhommia ja ompelin kaapin uumenista löytyneestä hameaihiosta yllättäen vetoketjuilla koristellun ihan-oikean-hameen.

Lärpäke pääsee esittelyyn vasta nyt, koska siitä on lähes mahdotonta saada kunnon kuvaa. Väri valehtelee, kamera kääntää pienet rypyt kaameiksi venkuroiksi ja yksityiskohdista nyt ei ainakaan saa ideaa irti. Noh, ei voi mitään. Näillä kuvilla mennään. Ehkä hameesta tulee parempaa kuvamatskua jonkin asukuvan yhteydessä. Tai sitten ei. Käyttöön tämäkin varmasti pääsee.

2

Vetskariranneke

Olen nyt jotenkin innostunut kauheasti vetoketjuista. Viimeksi käytin teepparituunauksessa vetoketjua ja edellispäivänä päräytin hameen, johon ompelin koristeeksi mitäs muuta kuin vetoketjua (postausta tästä tulossa myöhemmin!). Aamulla sitten iski tajuntaan idea rannekorusta, jossa yhdistyisi vetoketjua ja metalliketjua.



Mulla on viime aikoina inspiraatio iskenyt yleensä aamuyöllä. Siinä on sitten hyvä yrittää saada unenpäästä kiinni, kun sormet syyhyävät innosta ja pääkoppa pursuaa uusia ideoita. Ei varmaankaan ole yllättävää, että lisää tuotoksia on tulossa pikapuolin esittelyyn.

4

Ctrl+Alt+Del

Idea, jota on käytetty varmasti kolmesataaviiskytkaks kertaa, mutta silti. Armaani antoi mulle tuhottavaksi näppiksen ja mitäpä muuta siitä sitten piti tehdä kuin näppiskoruja. Ensimmäisenä syntyi oikein näppissormustriptyyki. Eikä tämä tähän jää. Pussillinen näppäimiä odottaa vielä toista elämäänsä. To be continued...

4

Koruharakka

Olin ihan täpinöissäni, kun äiti lykkäsi minulle lahjakortin kultasepänliikkeeseen. Olen ehkä vaatepuolella minimalistinen, mutta korujen suhteen myönnän olevani aikamoinen harakka. Shoppailureissuillakin koruliikkeitä on vaikea ohittaa ilman näyteikkunoiden kyttäilyä.

Uusi kello olisi ollut myös ostoslistalla, mutta iskin silmäni tähän hopeiseen siipiriipukseen sen verran tiukasti, että ei sitä voinut vitriiniin jättää. Mukaan ostin vielä pitkän ketjun. Tykkään!

2

Kesäretki

Suoritettiin tänään taas toisen puoliskon kanssa kotimaan matkailua ja hurautettiin Tammisaareen. Kovinkaan syvällisesti emme tähän nykyisen Raaseporin osaan ehtineet tutustua, mutta paikka vakuutti kuitenkin maalaisromantikon vanhoilla puutaloilla ja rannikkotunnelmallaan.

Hiostavana päivänä tuunaamani toppi ja Seppälän alelöytöhame ovat ehdoton kombo mustasta väristään huolimatta. Pitäisi ehkä opetella tietoisesti vähän väripitoisempaa pukeutumista, mutta minulle vaate on yhtä kuin auto Henry Fordille; se voi olla minkä värinen tahansa, kunhan se on musta.


Erästä tonttia ympäröivän aidan päälle oli tehty taiteellinen kukkainstallaatio, joka sai helposti ohikulkijan suupielet nykimään. Ihana idea.


Tammisaaresta matka jatkui Fiskarsin ruukkikylään, jossa ehdoton vierailukohde oli suklaa-artesaanin puoti. Ovenpielessä patsasteli mallinukke suloinen essu päällään.

Pussiin eksyi suklaata kolmessa eri maussa: savustettu merisuola, vanilja ja aprikoosi. Merisuolasuklaata maistoin ensimmäistä kertaa viime kesänä juuri kyseisessä puodissa ja sitä oli saatava lisää. Näistä kolmesta suklaasta juuri merisuola oli meidän molempien ehdoton suosikki. On jännä tunne, kun makea ja suolainen maku vuorottelevat suussa tiuhaan tahtiin. Ihan täydellinen herkku!


Tässä vielä fiilistelykuvia Fiskarsista. Päärakennus on pylväineen aika hulppea näky ja lammikot siltoineen ihania tunnelmointipaikkoja.



Minulle tämä oli neljäs kerta Fiskarsissa ja aina vain se jaksaa ihastuttaa. Käsityöpuoteja on niin monta kuin vain jaksaa kiertää ja tori tuo kivasti omaa eloa kylään. Maisemia hallitsevat vanhat jylhät lehtipuut ja virtaava vesi. Kannattaa ehdottomasti vierailla, mutta parilla tunnilla ruukin alueella ei helposti selviä.

0

Teepparituunaus: Söpöä särmää

Teepparituunaukset jatkuvat. Tällä kertaa en lähtenyt saksimaan paitaa, vaan perusteeppari sai rinnukseensa pitsiröyhelökoristuksen. Tällä kertaa mukana taas tutoriaali, vaikka simppeli muokkaushan tämä oli. Työn määrään nähden lopputulos on kuitenkin melko näyttävä.


Lähtökohtana H&M:n pienillä puhvihihoilla varustettu T-paita. Puhvihihat sopivat mainiosti röyhelöiden ja pitsien kaveriksi. Musta miellyttää omaa silmääni, mutta myös esimerkiksi roosa tai valkoinen sopisivat fiilikseltään tähän tuunaukseen.




T-paidan lisäksi käytin muokkaukseen kahta erilaista pitsiä, mustaa vetoketjua ja nappeja.




Aluksi leikkasin pitsit kahteen osaan ja asettelin valkoiset pitsit mustien päälle. Pitsien yläosan taittelin paidan sisäpuolelle ja alaosan käänsin kerran, jotta lopputulos olisi siisti.




Seuraavaksi leikkasin vetoketjusta sopivan pituiset palaset ja käänsin ne vastakkain.





Viimeiseksi ompelin kiinni neljä vetoketjun metalliin sopivaa nappia. Napit löytyivät omista varastoistani ja niissä on suloinen ratsastajahahmo.




Ja valmista tuli!



Tämä on varmasti suosikkini tähän mennessä tekemistäni paitatuunauksista, vaikka en mikään röyhelöihminen varsinaisesti olekaan. Napit ja vetoketju tuovat kuitenkin pitseihin sopivasti särmää, joten eiköhän tämä aika ahkeraan käyttöön päädy.

4

Teepparituunaus inkkarimeiningillä

Innostumiseni trikooseen ja palmikoihin ei ota laantuakseen. Tämän teepparituunauksen tein jo viikko sitten, mutta edellisen postauksen tavoin sain kuvat napsittua vasta nyt. Toppi on tehty miesten mustasta T-paidasta. Tutoriaalia en tästä tehnyt ihan sen vuoksi, että koko tuunausprosessi toimi kokeile-ja-korjaa -periaattella. Lopputuloksesta tuli kuitenkin mielestäni aika kiva.



Leikkasin ylimääräiset hihat ynnä muut pois ja palmikoin tilalle paksuhkot olkaimet. Kaula-aukon leikkasin V-muotoon ja keskelle hopeanvärisellä tekstiilivärillä painoin kolme sulkaa. Hopeaväri ei ihan pääse näissä kuvissa oikeuksiinsa, mutta livenä toimii mainiosti.



Ohjeet toppiin saa pyytämällä, jos joku innostuu samanlaisen tuunauksen tekemään.

1