Konjakkia!

Syysflunssa iski sitten iloisesti allekirjoittaneeseenkin. Maanantai-iltana satunnainen aivastelu muuttui puolessa tunnissa vedottomaksi oloksi ja sai tarttumaan nenäliinapakkaukseen kaksin käsin. Ei ole kauhean mukava kokemus istua seminaarissa ja todeta käyttäneensä kolmen vartin aikana viisi nenäliinaa. Apteekissa tulikin sitten shoppailtua ihan vain muutaman euron edestä. Minähän en flunssasta suostu kauaa kärsimään. Nyt olo on jo vähän parempi ja seuraavaksi olisi työkeikka edessä. Saa nähdä mikä olo on sen jälkeen.


Apteekkireissulta mukaan tarttuivat myös uudet syysnilkkurit, yllättäen konjakinvärisinä. Mikä siinäkin nyt sitten on. Ensin ostin avokkaat samassa sävyssä ja nyt nämä! Voiko olla mahdollista, että olen kyllästymässä rakkaaseen Mustaan Väriin? Kengät pääsivät ekaa kertaa jalkaan tänään, kun pyörähdin aamuluennolla ruhtinaallisten 4 tunnin yöunien jälkeen.

Sanonpahan muuten, että platformien keksijän kuuluisi saada Nobel tai edes jokin muu tunnustus. En edelleenkään jaksa kauaa koikkelehtia hurjilla koroilla, vaikka pituutta on koipiin mukava saada lisää. Platojen ansiosta saan sekä mukavat kengät jalkaan että reippaasti korkoa! Mahtavuutta!
0

Maanantaikuulumisia

Varpunen on ollut vaatekaapissaan kovin hiljaa viime viikon. Pieni horros olikin paikallaan ennen tällä viikolla alkavia syksyn opiskeluja. Opiskelut ottivatkin aika ronskin startin, nimittäin heti tänään maanantaiaamuna klo 8.15 istuin laskentatoimen luennolla. Tällaiselle höttöhumanistille liikentoimintaosaamisen termit ja erilaiset opiskelutavat saattavat aiheuttaa vähän hämmennystä, mutta hyvin ainakin tuolta ensimmäiseltä luennolta tuli selvittyä. Silmät ristissä tosin.


Kotona odotti mukava syyspuhde. Kaulaliina! Inspiraatio tarttua puikkoihin syntyi Minä itte! -blogin avustuksella. Inka hehkutteli ihania tuubikaulaliinoja ja ihan tarpeeseen kaulan lämmike kyllä talveksi tulee. En ole vielä varma tuleeko tästä ihan tavallinen kaulaliina vai ompelenko sen tuubiksi. Saa nähdä. Olisi kiva tehdä joku vähän monimutkaisempikin neuletyö, mutta taidot eivät kyllä vielä anna myöden. Neulominen on myös mukava ompelun korvike, kun saumuri on telakalla.

En muuten ole ainoa, joka innostui neulomisesta, vaan poikakaverikin osti itselleen lankakerän ja väsää nyt ihan ekaa pipoaan. Yhdessä neulominen on muuten mukavan rauhallista puuhaa. Suosittelen!



4