Eilen katsoin ympärilleni

En ole kaupunki-ihmisiä, myönnän sen. Voin myöntää jopa senkin, että sorrun usein pessimismiin etsiessäni kaupunkiasumisesta ainoastaan negatiivisia puolia. Metelöivät naapurit, asfalttiviidakko, hälytysajoneuvojen äänet, ahtaus, ihmismassat... Olen masokistinen maaseudun tyttö kaupungissa.

Eilen kuitenkin otin kameran kainalooni ja muutaman korttelin verran päätin katsoa ympärilleni hieman tarkemmin ja etsiä ympäristöstä niitä esteettisiä asioita. Turhan usein tutulla paikkakunnalla tulee kuljettua sumussa näkemättä oikeastaan ympärilleen. Tässä joitakin löydöksiäni.

Wanhat rakennukset kauniine yksityiskohtineen.

Keneltäköhän jäänyt?

Lisää kauniita rakennuksia. Pylväitä, pastellisiä maaleja, ikkunaruutuja, koristekuvioita. Näitä koristeita olisi voinut kuvata enemmänkin, jos olisi ollut sopiva objektiivi. Erityisen viehättäviä ovat seiniin kirjoitetut talojen nimet. Kukapa ei haluaisi asua Kivilinnassa?

Ja viemeisinpänä pikku kaveri, joka olisi jäänyt minulta täysin huomaamatta, jos olisin kulkenut kadulla tavalliseen tapaani laput silmillä.

Näiden kuvien myötä haluaisin haastaa muitakin etsimään tutusta ympäristöstä kauniita asioita ja esteettisiä yksityiskohtia. Ensimmäisenä haaste kolahtaa vanhaan kuvahaasteeseensa kyllästyneelle Joalle. Toivottavasti tämä haaste on vähän mielekkäämpi. Haasteen saavat myös Bubble ja Eeva. Haaste osoitetaan toki kaikille muillekin halukkaille. 

5

Ba-Bling Ba-Bling

Se on vihdoinkin täällä! Ja se on ihana.

Valitettavasti uusi valaisin ei pääse ihan oikeuksiinsa tällä hetkellä asunnossa vallitsevan siivon keskellä. Asialle olisi kenties suotavaa tehdä jotain. Hyrskynmyrskyn huipuksi keskellä huonetta retkottaa Twister-matto. Otettiin nääs pientä matsia. Oletteko muuten koskaan miettineet, että Twister syrjii vertikaalisesti rajoittuneita pelaajia? Meillä on lyhyemmät jalat ja kädet! Terveisin Huono häviäjä.

P.S. Myös H&M syrjii meitä matalaa sporttimallia edustavia yksilöitä. Taustalla roikkuva maximekko odottaa lyhennystä. Tarkemmin sanottuna 15 cm lyhennystä. Millaisia kirahveja varten näitä oikein suunnitellaan? Persjalkaisuus kunniaan!

2

Nam

Kuva


Visuaalinen nautintoni oli eilen huipussaan, kun katsoin Sex and the Cityn, siis sen leffan. Ne morsiuspukukuvaukset ja kaikki asut, korut ja asusteet. Ai että. Leffan jälkeen klikkailin itseni muutaman mutkan kautta Friis & Companyn nettiputiikkiin, jossa iskin ahneet silmäni välittömästi roosanväriseen clutchiin. Onneksi moinen namu oli reippaassa alennuksessa, koska huokailusta ei ollut tulla loppua. Kaiken lisäksi sain ostokseni perusteltua itselleni, sillä se sopii taatusti kuin nakutettu pikkumustan pariksi, kunhan sellainen vain jostain löytyy.

4

Liukueste

Liukkaat kelit vaikuttavat jalkinevalikoimaa niukentavalla tavalla ja allekirjoittanut onkin talsinut jo pari kuukautta lähes ainoastaan yhtä saapasparia kuluttaen. Ei näillä liukkailla kerta kaikkiaan pysy pystyssä koroilla. Ei ainakaan, kun pitää suorastaan juosta luennolta toiselle. Pientä valinnan varaa oli kuitenkin saatava ja Dinskosta lähti kotiin peruskiva pari nauhallisia saappaita maiharihengessä. Kyllä näillä pitäisi pystyssä pysyä.

Peruskivat asiat myös usein kestävät aikaa kauemmin kuin erikoisemmat trendivaihtoehdot. Äitini nimittäin totesi uudet kengät nähdessään, että samanlaiset hänelläkin aikoinaan oli. Tosin pitkillä varsilla.

2

What a feeling

Koko viikon on tehnyt mieli tehdä vain tätä...

...tai tätä.

Mutta lähinnä olen tehnyt tätä.

 

Etenkin öisin.

2

Päätös pötkylälle

Käsi ylös, kuinka moni uskoi tämän neuleprojektin koskaan valmistuvan? Sitähän minäkin. Rehellisyyden nimissä kyseinen tuubihuivi on edelleen suurin piirtein samassa vaiheessa kuin tuolloin syyskuussa. Tässä kun on ollut vähän kaikenlaista... Kaiken kukkuraksi olin valinnut työhön ihan liian paksun langan ja toiveideni lötköpötköstä alkoikin muodostua aivan liian jäykkä kaulan ympärille kiedottavaksi. Jätin siis työn siihen.

Harmaa tuubihuivi jäi kuitenkin ostoslistalleni ja tällä viikolla sen viimein ostin. Pötkylä pääsi eilen trikoopaidan ja -lärpäkkeen kaveriksi. Tykkään.

Tarinan opetus? Neulominen ei ole mun juttu.

2

Pala unelmaa

Isokokoinen yksiö ei taatusti vastaa mielikuvaani unelmieni tilavasta ja valoisasta omakotitalosta. Ei etenkään, kun alle 40 neliöön on sullottu kahden ihmiset tavarat. Kun toinen näistä ihmisistä on vielä elektroniikkahifistelijä ja toinen on kerännyt ympärilleen laatikoittain käsityömatskuja ja kasoittain vaatteita, ei kovinkaan syvällisestä sisustuksesta voi puhua. Joskus oman kodin kaipuuta on kuitenkin hyvä helpottaa sisustuselementillä, jonka voisi hyvin kuvitella myös sinne tulevaisuuden unelma-asumukseen. Toivoa täytyy pitää yllä, eikö vain?

Kuva


Ellokselta löytynyt ja vielä alennuksen kautta edullisemmaksi muuttunut kattovalaisin on juuri tällainen haaveiden helpottaja, josta toivottavasti muodostuu myös pienen asunnon katseenvangitsija ja tunnelmanluoja. Massiivisuudestaan huolimatta se on kuitenkin ilmava ja vaalea, eikä siis turhan raskas. En kyllä millään malttaisi odottaa pakettia. Tulisipa jo ensi viikko!

2

Gondan naamio

Kaiken syksyisen tohinan lomassa moni kiva juttu on jäänyt postailematta tänne blogin puolelle. Otan nyt tätä onnettomuutta vähän takaisin pienen tarinan muodossa. Kesällä nimittäin rakastuin. Koruliikkeen ikkunaan oli ilmestynyt Lapponian koruja, joista erityisesti yksi lisäsi kuolaneritystä. Valtava hopeinen sormus. Gondan naamio.

En ole koskaan välittänyt korujen kohdalla piipertämisestä. Jos pidetään koruja, niin tehdään se sitten kunnolla. Ehkä yritän kompensoida isoilla koruilla asujeni pelkistettyä värimaailmaa tai ehkä olen vain koruharakka luonteeltani. Joka tapauksessa joka kerta kulkiessani Avomiehen kanssa tuon koruliikkeen ohi, otimme pienen hetken tuijottaaksemme tuota äärimmäisen kaunista ja opiskelijan budjettiin ehdottomasti liian tyyristä korua. Se vain oli niin uskomattoman kaunis. Kuukaudet kuluivat ja minä kuolasin uskollisesti.

 

Kuva

Joulukuussa järkkymätön rakkauteni palkittiin, kun Avomies talutti minut näyteikkunan eteen ja sanoi, että tuo me otetaan. Pakko kyllä myöntää, että ihan pikkuruinen aavistus tästä ylläristä oli. Ei tuo toinen osaa pitää salaisuuksia. Joka tapauksessa olin äärimmäisen onnessani, kun kaiken lisäksi koru istui käteen kuin valettu. Sormus on Björn Weckströmin käsialaa ja täytyy sanoa, että jamppa on osannut hommansa. Taidokkaan suunnittelun kun tunnistaa paitsi esteettisistä myös toiminnallisista ominaisuuksistaan. Myönnän pitäväni Gondan naamiota joskus myös kotona ihan vain siksi, että se tuntuu kädessä niin hyvältä. Tunnearvoa tuskin tarvitsee edes mainita, kun kyse on kauneimmasta saamastani lahjasta. 

Gondan naamiosta tuli ehdoton korusuosikkini ja haaveissa olisikin Lapponia-kaulakorun hankkiminen sormuksen kaveriksi. Lapponialla on kuusi upeaa suunnittelijaa, joiden jokaisen omaleimaiset piirteet sulautuvat näyttävällä tavalla yhteisen leiman alle. Eri suunnittelijoiden korut toimivat hyvin keskenään. Oman sormukseni pariksi voisivat sopia esimerkiksi Zoltan Popovitsin Teles ja Chao-Hsien Kuon First Kiss, jotka passaisivat varsin kivasti omaan makuuni. Ehkäpä sitten jonakin päivänä...

Kuva 

Kuva



Lapponian omistaa Kalevala Koru ja itse ainakin pidän paljon enemmän Lapponian hengestä. Niissä on samaa suomalaisuutta kuin Kalevalassa, mutta tuhti ripaus modernia ja pelkistettyä tyyliä. Ystävämme Wikipedia osaa myös kertoa, että  Björn Weckströmin Avaruushopea-sarjan kaulakoru näkyi vuonna 1977 Tähtien sodassa Prinsessa Leialla. Hmm, pitäisiköhän katsoa kyseinen pätkä? Ihan vain korun vuoksi.

3

Pieni musta ongelma

Erään tulevan tapahtuman innoittamana havahduin vaatekaapissani sijaitsevaan mekon kokoiseen ongelmaan: En omista pikkumustaa. Miten olen onnistunut välttymään vaatekappaleelta, joka olemassaolollaan ja monikäyttöisyydellään pelastaisi taatusti monet "en-tiedä-mitä-pukea"-tilaisuudet. Ostoslistalla on nyt siis pieni musta mekko.

Näennäisesti helposta tehtävästä muodostuukin yllättävän vaikea, kun mekolle määritellään muutamia ei-toivottavia ominaisuuksia. Ensinnäkin pikkumustani ei saa olla olkaimeton tai edessäni on The Rintaliiviongelma. En nimittäin ole vielä tänäkään päivänä löytänyt oikeasti tukevia olkaimettomia rintaliivejä. Toiseksi, en halua mekkooni ylimääräisiä frilloja tai kummallisia leikkauksia. Mekko ei myöskään saa olla materiaaliltaan tai malliltaan liian vartalonmyötäinen, vaan mieluiten laskeutuva. En halua viettää iltaani mustana makkarana. Toisaalta esimerkiksi empire- ja A-linjaiset mekot ovat ehdottomasti päärynävartaloisen poissuljettujen listalla. Olisi myös mukavaa, jos mekko peittäisi muutakin kuin kriittiset alueet. Kaiken tämän sanottuani voin todeta määritelleeni juuri Mission Impossiblen. Ainakin jos on nettikauppojen tarjontaan uskominen. Nellystä löytyi yksi ainoa pikkumusta, joka olisi "vähän sinne päin". Jokin ei kuitenkaan ihan natsaa tässä.




Kuva

Bubbleroomista löytyneessä Fransan mekossa on myös potentiaalia, mutta en ole ihan varma tuosta lärpäkkeestä. Mahtaako pelittää livenä?

Kuva


Tehtäväni vaatii nähtävästi jalkautumista sovistuskoppeihin. Vinkkejä pikkumustahavainnoista otetaan vastaan.

P.S. Olenkohan etsimässä jotain mitä ei ole edes olemassa? 

0

Elokuvallisia tavoitteita vuodelle 2011

Tämän neidon epävirallinen loma ennen kevään opiskelu-urakkaa alkoi tänään ja nyt on vihdoinkin aikaa päivitellä blogia. Yhden jos toisen bloggaajan päivityksistä on saatu lukea uudenvuoden lupauksista ja katsauksista vuoteen 2010. Minäpä en taaksepäin katso, enkä lupaa kenellekään yhtään mitään. Tavoitteita sen sijaan on useitakin, mutta niitä hellin ja kehittelen oman päänuppini sisällä ja paljastan vasta, kun ne on saavutettu.

Yhdeksi julkiseksi tavoitteeksi voisin kyllä ottaa elokuvat. Niitä voisin katsella enemmän, etenkin uutuuksia leffateatterissa. Lisäksi aloitan sivupalkissa näkyvän Vuoden leffat -listan uudelleen ja päivitän sitä paremmin. Vuoden 2010 lista kun jäi tyngäksi syksyn kiireissä, sillä päivittänyt listaa, vaikka leffoja tulikin katsottua.

Tänä vuonna haluan nähdä ainakin ensi kuussa teattereihin saapuvan Black Swanin, jota tähdittää ihanainen Natalie Portman.Traileri menee sen verran luihin ja ytimiin, että odotan melkoista psykologista vyörytystä. Toivottavasti odotukset eivät ole liian korkealla.

2