Takanani on vajaan vuoden kestänyt muutos mustatukkaisesta blondiksi. Varmaan aika monella muullakin tummatukalla on pohdinnassa hiusten vaalentaminen. Tässä yksi muutostarina.
Vuosi sitten kuljin ympäriinsä pitkässä mustassa tukassa. Syksyyn mennessä olin kyllästynyt sekä pitkään tukkaan että tummaan väriin. Vaaleatukkainen olin ollut viimeksi pikku muksuna kesällä, kun aurinko pääsi vaalentamaan letin. Ajattelin muutenkin napsaista tukan lyhyemmäksi, joten miksen samalla ryhtyisi blondiksi? Pitkään fledaan kun saattaa olla aika katastrofaalista lähteä blondia väriä kehittämään ellei ole valmis rääkkäämään tukkaansa kunnolla. En halunnut värinpoistoa, joten vaaleaa väriä lähdettiin hakemaan raidoilla.
Vaihe 1. Heinäkuu 2009. Tästä lähdettiin liikenteeseen. Tavoitteena tuhkainen vaalea väri.
Vaihe 2. Syys-lokakuu 2009. Kampaaja vetäisi tukan lyhyemmäksi ja heitti sekaan vaalentavia raitoja, joiden vaikutus oli minimaalinen. Tässä mallissa viihdyin omalla mittarillani kauan eli puolisen vuotta. Peruspolkkamitta, joka lyhenee niskaan.
Vaihe 3. Tammikuu 2010. Tässä kohtaa kampaajalla on käyty pariinkin otteeseen ja edelleen vaalennetaan raidoilla. En oikein tykännyt tästä punertavanruskeasta sävystä, mutta melkein väkisinkin vaalentamisprosessiin kuuluu vierailu siellä oranssin sävyjen puolella.
Vaihe 4. Maaliskuu 2010. Kyllästyin sekä hiusten malliin että hitaaseen värjäysprosessiin. En raaskinut vetäistä koko tukkaa ihan lyhyeksi (vaikka se olikin aika tiukassa harkinnassa), vaan tukka lähti vain toiselta puolelta. Lyhyempää tukkaa on luonnollisesti helpompi vaalentaa, koska värikertymiä on vähemmän. Halusin myös pois klassisen naisellisesta hiusmallista. Halusin särmää ja pulisonkeja. Tämä malli osoittautui kuitenkin tuskaisen hankalaksi laitettavaksi. Oma hiuslaatuni on liukas ja tököttejä sai tunkea litrakaupalla ennen kuin malli pysyi hyvänä edes hetken. Sitten se taas liimautui pitkin päänahkaa. Asiaa eivät myöskään auttaneet vastaantaistelevat pyörylät takaraivolla. Arghh.
Vaihe 5. Toukokuu 2010. Poltan päreeni. Hiuksia on vaalennettu yli puoli vuotta ja nyt saa riittää. Olen menettänyt täysin uskoni kampaajien taitoihin ja päätän ottaa pienoisen riskin. Kipaisen hakemaan kaupasta mahdollisimman blondin hiusvärin ja heitän sen päähäni. Minähän teen itsestäni blondin vaikka väkisin. Jouduin myös tinkimään periaatteistani ja laittamaan hiukseni koitokselle kahdella lähes peräkkäisellä värjäyksellä. Tulos oli melko keltainen, mutta hopeahoitoaineella sain taitettua liiat pissavärit pois. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että napsaisin epätoivoisimmat oranssihaituvat pois. Kuvissa tukka on saanut jo toisen värikäsittelyn ja kiva juurikasvukin sieltä jo kurkistaa. Olisi taas värjäyksen aika...
Mitäs nyt? Pakko myöntää, että nyt kaipaan jo takaisin niskaan lyhenevään polkkaan ja sitä kasvatellaan (toispuoleisesti) koko ajan. Kärsivällisyys on siis jälleen koitoksella. Värin suhteen olen hakoteillä. En ole varma sopiiko blondi tukka minulle ollenkaan, mutta ihan tummaankaan en haluaisi palata. Hunajaiset sävyt tuntuvat liian plassuilta omaan makuuni ja punertavat värit on jo käyty läpi. Toisaalta vaatekaappini sisältö on kovin mustapainotteinen, mikä taas sopisi yhteen ihan vaalean tukan kanssa. Mitä siis seuraavaksi?
2
Vuosi sitten kuljin ympäriinsä pitkässä mustassa tukassa. Syksyyn mennessä olin kyllästynyt sekä pitkään tukkaan että tummaan väriin. Vaaleatukkainen olin ollut viimeksi pikku muksuna kesällä, kun aurinko pääsi vaalentamaan letin. Ajattelin muutenkin napsaista tukan lyhyemmäksi, joten miksen samalla ryhtyisi blondiksi? Pitkään fledaan kun saattaa olla aika katastrofaalista lähteä blondia väriä kehittämään ellei ole valmis rääkkäämään tukkaansa kunnolla. En halunnut värinpoistoa, joten vaaleaa väriä lähdettiin hakemaan raidoilla.
Vaihe 1. Heinäkuu 2009. Tästä lähdettiin liikenteeseen. Tavoitteena tuhkainen vaalea väri.
Vaihe 2. Syys-lokakuu 2009. Kampaaja vetäisi tukan lyhyemmäksi ja heitti sekaan vaalentavia raitoja, joiden vaikutus oli minimaalinen. Tässä mallissa viihdyin omalla mittarillani kauan eli puolisen vuotta. Peruspolkkamitta, joka lyhenee niskaan.
Vaihe 3. Tammikuu 2010. Tässä kohtaa kampaajalla on käyty pariinkin otteeseen ja edelleen vaalennetaan raidoilla. En oikein tykännyt tästä punertavanruskeasta sävystä, mutta melkein väkisinkin vaalentamisprosessiin kuuluu vierailu siellä oranssin sävyjen puolella.
Vaihe 4. Maaliskuu 2010. Kyllästyin sekä hiusten malliin että hitaaseen värjäysprosessiin. En raaskinut vetäistä koko tukkaa ihan lyhyeksi (vaikka se olikin aika tiukassa harkinnassa), vaan tukka lähti vain toiselta puolelta. Lyhyempää tukkaa on luonnollisesti helpompi vaalentaa, koska värikertymiä on vähemmän. Halusin myös pois klassisen naisellisesta hiusmallista. Halusin särmää ja pulisonkeja. Tämä malli osoittautui kuitenkin tuskaisen hankalaksi laitettavaksi. Oma hiuslaatuni on liukas ja tököttejä sai tunkea litrakaupalla ennen kuin malli pysyi hyvänä edes hetken. Sitten se taas liimautui pitkin päänahkaa. Asiaa eivät myöskään auttaneet vastaantaistelevat pyörylät takaraivolla. Arghh.
Vaihe 5. Toukokuu 2010. Poltan päreeni. Hiuksia on vaalennettu yli puoli vuotta ja nyt saa riittää. Olen menettänyt täysin uskoni kampaajien taitoihin ja päätän ottaa pienoisen riskin. Kipaisen hakemaan kaupasta mahdollisimman blondin hiusvärin ja heitän sen päähäni. Minähän teen itsestäni blondin vaikka väkisin. Jouduin myös tinkimään periaatteistani ja laittamaan hiukseni koitokselle kahdella lähes peräkkäisellä värjäyksellä. Tulos oli melko keltainen, mutta hopeahoitoaineella sain taitettua liiat pissavärit pois. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että napsaisin epätoivoisimmat oranssihaituvat pois. Kuvissa tukka on saanut jo toisen värikäsittelyn ja kiva juurikasvukin sieltä jo kurkistaa. Olisi taas värjäyksen aika...
Mitäs nyt? Pakko myöntää, että nyt kaipaan jo takaisin niskaan lyhenevään polkkaan ja sitä kasvatellaan (toispuoleisesti) koko ajan. Kärsivällisyys on siis jälleen koitoksella. Värin suhteen olen hakoteillä. En ole varma sopiiko blondi tukka minulle ollenkaan, mutta ihan tummaankaan en haluaisi palata. Hunajaiset sävyt tuntuvat liian plassuilta omaan makuuni ja punertavat värit on jo käyty läpi. Toisaalta vaatekaappini sisältö on kovin mustapainotteinen, mikä taas sopisi yhteen ihan vaalean tukan kanssa. Mitä siis seuraavaksi?
