Liukueste

Liukkaat kelit vaikuttavat jalkinevalikoimaa niukentavalla tavalla ja allekirjoittanut onkin talsinut jo pari kuukautta lähes ainoastaan yhtä saapasparia kuluttaen. Ei näillä liukkailla kerta kaikkiaan pysy pystyssä koroilla. Ei ainakaan, kun pitää suorastaan juosta luennolta toiselle. Pientä valinnan varaa oli kuitenkin saatava ja Dinskosta lähti kotiin peruskiva pari nauhallisia saappaita maiharihengessä. Kyllä näillä pitäisi pystyssä pysyä.

Peruskivat asiat myös usein kestävät aikaa kauemmin kuin erikoisemmat trendivaihtoehdot. Äitini nimittäin totesi uudet kengät nähdessään, että samanlaiset hänelläkin aikoinaan oli. Tosin pitkillä varsilla.

2

Konjakkia!

Syysflunssa iski sitten iloisesti allekirjoittaneeseenkin. Maanantai-iltana satunnainen aivastelu muuttui puolessa tunnissa vedottomaksi oloksi ja sai tarttumaan nenäliinapakkaukseen kaksin käsin. Ei ole kauhean mukava kokemus istua seminaarissa ja todeta käyttäneensä kolmen vartin aikana viisi nenäliinaa. Apteekissa tulikin sitten shoppailtua ihan vain muutaman euron edestä. Minähän en flunssasta suostu kauaa kärsimään. Nyt olo on jo vähän parempi ja seuraavaksi olisi työkeikka edessä. Saa nähdä mikä olo on sen jälkeen.


Apteekkireissulta mukaan tarttuivat myös uudet syysnilkkurit, yllättäen konjakinvärisinä. Mikä siinäkin nyt sitten on. Ensin ostin avokkaat samassa sävyssä ja nyt nämä! Voiko olla mahdollista, että olen kyllästymässä rakkaaseen Mustaan Väriin? Kengät pääsivät ekaa kertaa jalkaan tänään, kun pyörähdin aamuluennolla ruhtinaallisten 4 tunnin yöunien jälkeen.

Sanonpahan muuten, että platformien keksijän kuuluisi saada Nobel tai edes jokin muu tunnustus. En edelleenkään jaksa kauaa koikkelehtia hurjilla koroilla, vaikka pituutta on koipiin mukava saada lisää. Platojen ansiosta saan sekä mukavat kengät jalkaan että reippaasti korkoa! Mahtavuutta!

0

Ostin sitten mustat kengät...

Varpusen viime aikojen sattumukset ja hajatelmat:

-Tiistaiaamuna hain keittiöstä teetä ja astuin alumiinitikun (peräisin alumiinilevystä) päälle. Vielä parinkin tunnin päästä roikale nökötti liikkumattomana jalanpohjassa, joten seurauksena vierailin Pulssissa, jossa kiusankappale vihdoin saatiin venkslattua ulos puudutuspiikin autuudesta nauttien. Kyllä se piikki kuulemma oli iloiset 1,5 cm päkiään uponnut. Ai että tekikö kipeää? Ei toki. Muuten vaan nieleskelin ärräpäitä. Nyt tiedän muuten mitä tarkoitetaan sanonnalla "piikki lihassa".

-Olen syönyt kolmena peräkkäisenä päivänä suurella riemulla kasvissosekeittoa. Syksy on tosiaan tullut.


-Eräänä päivä totesin tarvitsevani mustat klassiset avokkaat. Tänään ostin konjakinruskeat remmiavokkaat. Omistamieni konjakinruskeiden asusteiden lukumäärä on... pyöreä nolla. Logiikan riemuvoitto. Mutta ne oli tosi edulliset. Ja hyvät jalassa. Ja kivat farkkujen kanssa. Ja ehkä hiukan liian isot, mutta päkiäpohjallisten kanssa juuri sopivat. Noita nappeja en kyllä fanita, mutta voihan olla että repäisen ne veks ja laitan jotain kivempaa tilalle.



-Olen viime päivinä myös inventoinut vaatekomeroani. Roskikseen lensi peräti kuusi, siis KUUSI paria kenkiä. Miksi ihmeessä olen säilyttänyt rikkinäisiä, rumia ja kuluneita popoja? No kun niihin liittyy niin ihania muistoja. Yhdet oli jalassa kesäisessä rankkasateessa ja toisissa olen kuluttanut tanssilattiaa sinä iltana, kun tapasin poikaystäväni. Mutta niinhän se on, että materia on katoavaista, muistot eivät.

-Muistutan vielä sunnuntaina 29.8. Turun Sirkkalankatu 24:n sisäpihalla pidettävästä Ruusukirpparista, jonne minäkin olen tulossa myymään. Seuraavana missiona olisikin käydä läpi läjä kirppistuomion saamaa tavaraa.

0