We burst into colors

Täällä ollaan, vaikka viime postailusta onkin jo aikaa. Viime postauksen jälkeen on tapahtunut aika paljon.

Olen...
...kotiutunut uuteen asuntoon. Viihdyn.
...vaihtanut pääaineeni vihdoinkin mediatutkimukseen.
...leikkauttanut puolet tukasta melkein pois ja blondiintunut vähän lisää.
...tehnyt ihania heräteostoksia. TitiMadamin jättimäinen kultakalasormus Galatee the Goldfish ja söppänät namikarkkitossut, jotka loistaa eteisessä mustien kollegojensa keskeltä iloisena väriläiskänä.





...ihastunut Ellie Gouldingin ääneen.
...uskonut kevääseen. Se tulee kyllä.

2

Aarre

Kaivelin eilen keittiön kaappeja ja tein löydön. Magnesium- ja C-vitamiinipurkkien takaa löytyi pölyä keräämästä avaamaton korukotelo ja sen sisältä ilmeisesti ylioppilaslahjaksi saamani hopeinen rannekoru. Toisin sanoen koru on lojunut koskemattomana kotelossaan melkein neljä vuotta. En tiedä miten se on alunperin kaiken maailman vitamiinipurkkien joukkoon joutunut, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että sain ylioppilaslahjaksi neljä hopeista rannekorua. Kai yhden unohtuminen annetaan anteeksi?



Koru löytyi tosi hyvään aikaan, koska olen viimeisen puolen vuoden aikana alkanut käyttää hopeakoruja usein. Välipäiväalennusten aikaan etsiskelin uutta rannekorua vanhojen vaihteluksi, mutta mikään ei erityisesti miellyttänyt silmää. Tämä koru täyttäköön siis tuon tarpeen.


Rannekoru sopii kivasti yhteen Kalevala-sormuksen kanssa, jonka sain juuri joululahjaksi. Pakko sanoa, että olen ehdottomasti hopeatyyppi. Kulta ei minulla toimi.


In english:
I was going through my kitchen cupboard when I found this silver bracelet. I got it as a gratuation gift almost 4 years ago and I didn't even remember I had it. Sometimes treasures are closer than you think.

0

Klips klips!

Kammoan kaikenlaisia piikkejä ja ajatuskin pikkuisen korvanlehteni lävistämisestä on tuntunut vastenmieliseltä. Korvakorutkaan eivät koskaan olleet minun juttuni, joten eipä ole suurikaan ihme, ettei reikiä ole korvissani koskaan ollut. Viime aikoina erilaiset korvakorut ovat kuitenkin enenevissä määrin kiinnittäneet huomioni, joten harmitus on ollut suuri, kun itselleni en ole korvakilluttimia voinut hankkia. Harmitukseni sai kaikkoamaan Glitterin myyjä, joka esitteli heidän liikkeestään löytyviä "korvakorupohjia" reiättömille korville. Niihin voi kiinnittää lähes minkä tahansa normaalista roikkuvasta korvakorusta koruosan ja pienellä näpräämisellä korvakorut ovat valmiit.


Tadaa! Näistä ei edes heti huomaa, että kyseessä ovatkin feikkikorvikset ja kaiken lisäksi näiden kiinnitysmekanismi on huimasti parempi kuin aiemmin kokeilemani klipsit, jotka ovat aina puristaneet korvanlehdet sinisiksi ja putoilleet silti.

Olen nyt niin ihastunut uusin korvakoruihini, että pidän näitä kotonakin. Ah, elämän pieniä nautintoja!

Korvakorut: H&M 2,90 e
Klipsit: Glitter 2 e

0

Laatikoista kaivettua

Silloin tällöin laatikoita siivotessa tulee löydettyä jotain sellaista, mitä ei muistanut omistavansakaan. Itse löysin tällaisia kivoja juttuja yhden laatikon uumenista siivouspäivänä. Muistelisin ostaneeni sinisen sydämenmuotoisen rasian joskus vuosia sitten kirppikseltä. Se pääsee punaisten rasioiden kaveriksi hyllylle. Hiusklipsejä olen myös käyttänyt lapsena. Pikkutyttönä minulla oli paksu pitkä tukka, joka spesiaalipäivinä krepattiin tai kiharrettiin isoksi pilveksi. Kiharapilvi kesytettiin ihanilla klipseillä. Nuo klipsit ovat kyllä niin söpöjä, että taidanpa ottaa ne taas käyttöön näin 15 vuoden jälkeen. Ihan hullua, että nämäkin ovat jo niin vanhaa tavaraa. Miten olenkin onnistunut kuljettamaan niitä mukanani näin pitkään...


Kuvasta tuli kumman hämärä, mutta kaipa siitä näkyy mikä juttu on kyseessä. Tämäkin peili on lapsuuteni aarteita ja sekin tulee ehdottomasti käyttöön. Olenkin kaivannut juuri tällaista suloista pikku peiliä, jota voi mukavasti kantaa mukana laukussa. Tuo rusetti on ihana!


Aina ei siis kannata lähteä ensimmäisenä kauppaan shoppailemaan. Ensin voi kaivella laatikot, joiden kätköistä voikin löytyä yllättäviä ja nostalgialla kyllästettyjä aarteita.

2