Selluliitin hoito-ohjeita 6-vuotiaille?

Tänään järkytyin. Kuulin Suomeen lanseeratusta 6-12 -vuotiaille lapsille suunnatusta muotilehdestä nimeltä TOPModel. Mielestäni muotiin ja ulkonäköön liittyvät tavoitteet eivät saisi varastaa näin suurta huomiota tuon ikäisten lasten elämässä, mutta vielä enemmän järkytyin kurkistaessani lehden nettisivuille. Seuraavat tekstit ovat suoraan lainattu kyseisiltä nettisivuilta.

"Selluliittitaistelu

Kuumaa ja kylmää!

Suihkusta saat apua appelsiini-ihoon!

Henkilöt, joilla on heikkoa sidekudosta, altistuvat ikävä kyllä helposti selluliitille. Geeneillä on myös osansa tähän harmittavaan appelsiini-ihoon. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa ilman taistelua - ihmettä ei tarvitse jäädä odottamaan.

Hieman kiinteämmän ihon saat esimerkiksi vaihtelemalla suihkuveden lämpötilaa. Aloita suihkuttamalla jalkoja ensiksi kuumalla vedellä, sen jälkeen kylmällä ylhäältä alaspäin. Toista tämä kolme kertaa ja lopeta kylmällä vedellä! Voit taistella selluliittiä vastaan toistamalla tämän joka suihkukerta.

Löydät lisää vinkkejä täältä:

Ihonhoito: Aitoja kauneusvinkkejä oikeilta TOPModeleilta"

Linkki

"Vatsa on aina mukava pitää litteänä!

Vatsalihasliikkeet eivät ole ongelma.

Litteä vatsa on aivan fantastinen! Ei väliä, onko kyseessä lyhyt paita, joka väläyttää vatsasi näkyviin, vai tuntuuko se yksinkertaisesti vain niin hyvältä!

Vain 10 minuutin päivittäisellä harjoittelulla saat vatsastasi litteän ja kiinteän. Helpoin ja tehoikkain liike on tavallinen sit-up. Makaa selälläsi, aseta jalkasi sopivasti koukkuun pitäen jalkapohjasi maassa ja hieman erilleen toisistaan, ja kurkota sormenpäilläsi polvia kohden. Katso kelloa - ja antaa mennä! 

Taivuta ylävartalosi kohti polvia, mutta hitaasti eikä liian pitkällle. Mutta kuitenkin niin pitkälle, että tunnet vatsalihaksiesi työskentelyn! Taivuta vartalosi tämän jälkeen takaisin lattiaan ja toista liike useamman kerran. 

On tärkeää, että vartalosi on koko ajan jännittyneenä sit-up-liikkeen aikana. 10 minuutin harjoittelun jälkeen, rentouta vatsalihaksesi makaamalla sellälläsi muutama minuutti. 

Pssst, pienet tauot ovat aina sallittuja. Ainakin näin aluksi ;-)"

Linkki

Olen järkyttynyt ja vihainen. Elämme yhteiskunnassa, joka vaatii erityisesti naisia mahduttamaan itsensä kapeaan, jopa mahdottomaan muottiin. Lapset joutuvat kohtaamaan nämä aikuisten maailman saavuttamattomissa olevat vaatimukset liian aikaisin ilman tällaisia lehtiäkin. Toivon todella, ettei lapsenpyöreiden muksujen tarvitsisi kokea ulkopuolisten aiheuttamaa painetta ihosta tai timmistä vatsasta, kun heidän pitäisi vatsalihasten sijaan keskittyä leikkeihin. Lasten ei kuulu joutua markkinoilla vallitsevan rahanahneuden uhriksi, sillä juuri markkinat tästä yrittävät hyötyä, kuten seuraavasta lainauksesta käy ilmi. 

Pauli Aalto-Setälä Talouselämässä: "Nuorten tyttöjen markkina on kiinnostava, sillä sitä ei ole vielä kokonaan valloitettu, toisin kuin esimerkiksi keski-ikäisille naisille suunnattujen lehtien markkina. Arviomme mukaan tällaiselle nuorisolehdelle on tilaa. Kyseessähän on ainutlaatuinen konsepti, jollaista Suomessa ei vielä ole.”

Lehteä vastustavan adressin voit käydä allekirjoittamassa täällä.

2

Annoin periksi syksylle

Jotkut aloittivat sen jo heinäkuun lopussa. Valitettiin helteistä, liian yksinkertaisesta kesäpukeutumisesta ja hikoilusta. Odotettiin kumpparikelejä ja kirpakoita aamuja, jotta saataisiin kiskoa niskaan ne ah, niin ihanat neuletakit. Pipot, huivit ja saappaat. Sateenvarjot ja pitkähihaiset mekot. Tunnelmalliset myrskyt, sateenropina peltikatoilla ja hämärtyvät illat. Tässä vaiheessa allekirjoittanut olisi mieluusti ottanut asiakseen muistuttaa arvon kanssabloggareita totuudesta. Hämärtyvät illat ovat todella viehättäviä ulkona liikkumisen kannalta, kun saa heiluttaa heijastinta sydän kurkussa ja käyttää pöllöilevää koiraa pimeässä iltapissalla. Ja kukaan ei sitten saa valittaa, kun aamulla töihin mentäessä on pimeää ja illalla töistä palatessa on, noh, ihan yhtä pimeää. Sehän on vain tunnelmallista. Samoin omaa syysromantiikkaansa tarjoavat myöskin myrskyjen katkomat sähkölinjat ja juuri blogipäivityksen aikaan iskenyt sähkökatko. Ja sitä sateen rummutusta on varmaan mukava kuunnella, ellei sattumoisin seiso odottamassa bussia ilman sateensuojaa. Ja kerrospukeutuminenkin on varmaan tosi kivaa, kunnes tajuaa että asu on täynnä keskenään riiteleviä sävyjä ja leikkauksia. Ja ne sukkahousut, hyiiii! Mielessäni olen huutanut moneen kertaan kesän puolesta. Ei vielä, rakkaat ystävät, ei vielä haudata tätä kesää! Olen lisäksi sataprosenttisen varma, että ensi toukokuussa nämä edellä mainitut syksyä haikailevat hätähousut huokailevat kesän perään. Mutta niinhän se menee. Ikinä ei olla tyytyväisiä siihen mitä on.



Minä olen nauttinut tästä hellekesästä. Pukeutuminen on ollut ihanan rentoa, stressitöntä ja simppeliä. Kunhan aamulla päättää minkä shortsi-toppi -kombon vetäisee niskaansa ja siinä se. Tai jos hengaa koko päivän kotona, niin miksi edes nähdä sitä vaivaa? Alusvaatteet ja that's it. Tuuletin on hyrrännyt ja sälekaihtimia ei ole aukaistu ennen kuin aurinko on painunut sopivan alas. En valita. Tämä kesä on ollut ihana.

Epätoivoisimmankin optimistin on kuitenkin nöyrryttävä joskus. Muistin juuri omistavani kaksi kivaa tekonahkatakkia ja ne ihanat ylipolvensaappaat. Ja mullahan on se ihana lämpöinen talvitakki, jossa seikkailin koko viime talven. Ja viime kuussa ostin sen pitkähihaisen mekon, jota en ole vieläkään lämpimien säiden takia päässyt käyttämään. Ja sitten mulla on myös se uusi pipo!

Tänään taisin sitten lyödä ensimmäisen naulan rakkaan kesäni arkkuun. Löysin vihreän huopalehden ja päätin tehdä siitä rintakorun. Syksy on siis todella tulossa. Nyt kun voin hyväksyä tämän ikävän faktan, on aika muistaa syksyn positiivisia puolia. Opiskelut pääsevät taas etenemään ja olen askeleen lähempänä gradua. Pääsen juhlimaan syntymäpäiviäni ja ihailemaan läheisen kerrostalon seinään ilmestyvää taideteosta, kun köynnöksen lehdet muuttuvat upean syvänpunaisiksi. Voin taas aloittaa liikuntaharrastuksia ja unohtaa ne sitten ensimmäisen syysflunssan tai deadlinen painaessa päälle. Voin myös testata onko pimeä vuodenaika valoisampi blondina ja näen ekaa kertaa, miltä ikkunani ulkopuolella näyttää syysaikaan.

Niin, enhän minä nyt tietenkään syksyä vihaa. Olen itseasiassa aina pitänyt syksystä. (Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että olen syntynyt syksyllä.) Kuluneeseen kesään nyt vain liittyy niin paljon ihania muistoja, etten haluaisi päästää siitä irti. Eikä vielä ihan tarvitsekaan. Olen kuitenkin henkisesti valmis syksyyn... sitten kun se joskus saapuu.

2

Jospa sitten taas otettaisiin vähän rennommin..

I`ve had a lot of worries in my life, most of which never happened.
Mark Twain

0

Perjantain puhteet

Tänään olen...

...vihdoinkin löytänyt sopivan käyttötavan aikoinaan ostamalleni söpölle sammakkoriipukselle. Tein siitä itselleni avaimenperän söpöllä liilalla nauhalla. Olen pienestä saakka tykännyt sammakoista. Meillä oli lapsuudenkodissani lammikko takapihalla ja siellä asusteli kesäisin paljon sammakoita. Niitä oli kiva ottaa kämmenelle ja silitellä. En tiedä tykkäsivätkö sammakot minusta yhtä paljon kuin minä niistä. Meillä myöskin aina varottiin sammakoita, kun nurmikkoa ajeltiin. Muistan, että monta kerta sammakoita siirrettiin pois ruohonleikkurin tieltä takaisin lammikkoon.






... ulkoillut Ruissalossa isoveljen ja Pupen kanssa. Oli muuten tuulinen ilma. Puppea se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan.




... keskustellut tuntemattoman miehen kanssa tori-Hesburgerin jonossa Raamatusta ja kasvissyönnistä. Mahtoikohan tuo mies edes tietää miten paljon hän piristi päivääni?




... pohtinut olisiko humanistista liiketalouden opiskelijaksi. Sivuainekokonaisuus olisi mahdollista opiskella ja se voisi helpottaa mitä-teen-isona -kriiseilyäni.

0

Resepti motivaatiolle

Tämä kuvaa fiiliksiäni tällä hetkellä aika osuvasti. Kandityöni on loppusuoralla ja kaiken maailman oppimispäiväkirjat ja itsenäiset saksan opinnot pyörivät käsissä.

In english: This describes my feelings quite accurately. I have several study projects going on, but I never seem to have the energy to do them.

0

Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva...

...kuka näyttelisi sinua? Jennifer Ehle nuorempana.
...kuka näyttelisi elämäsi miestä? David Boreanaz. Onko niitä pakko olla vaan yksi? Davidin kanssa asiat menisivät kuitenkin solmuun ja The One osoittautuisikin Michael Madsenin tyyppiseksi.
...kuka näyttelisi parasta ystävääsi? Tämä oli vaikea, mutta heitetään Sally Phillips, joka osaa olla sopivan sekaisin.
...kuka näyttelisi muita tärkeiksi kokemiasi sivuhahmoja? Äitini olisi Meryl Streep. Veljeni kotoisa Aku Hirviniemi.
...mihin kaupunkiin/paikkaan tapahtumat sijoittuisivat? Joku kiva yliopistokaupunki Briteissä.
...mihin aikakauteen? Pysytään ihan nykyajassa. Ei pukuleikkejä tällä kertaa. Jane Austenin maailma rajoittaisi persoonaani vähän liikaa.
...millainen olisi alku, entä loppukohtaus? Alussa synnytyslaitoksella ja lopussa hautausmaalla? Ei sentään, aloitetaan tämä suurieleinen kasvutarina parikymppisestä sankarittaresta, joka tanssii sängyllä. Loppukohtauksessa haluan nähdä itseni mummona kiikkutuolissa ilkikurinen hymy kasvoilla.
...elokuvan teemamusiikki? Tässä menisi koko yö, jos koko soundtrackin väsäisin. Ehkäpä teenkin sen myöhemmin. Joka tapauksessa loppukohtauksessa haluan kuulla One Republicin lohdullisen, mutta sopivan reippaan kipaleen Marching on (ehkä mieluiten Timbaland-versiona). Mummo jatkaa marssiaan. There's so many wars we've fought. There's so many things we're not.

0

0

Paluu vaatekaappiin

Joulu tuli ja meni, samoin vuodenvaihde. 2010. Kuulostaa hyvältä. Tänä vuonna lupaan hengittää enemmän.

...Ja blogata ahkerammin. :)

0

Mini Me

Tällaisen nappasin Kissankehdosta. Tack tack.

1. Missä ja koska synnyit?
Päälle parikymmentä vuotta sitten Turussa.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Veli.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Äiti teki töitä kotona, joten minä menin siinä sivussa. Olen siitä tosi iloinen. Luulen, että päiväkoti olisi ollut vähän rankka paikka minulle niin pienenä.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Pitkän kinumisen jälkeen meille tuli joskus 90-luvun lopussa kaksi marsua, joista toinen teki yllätyspoikueen ja sai lempinimen Mammamarsu. Toisen marsun nimi oli Tessa. Poikueessa oli ainoastaan yksi tyttömarsu, joka meille sitten jäikin ja sai nimekseen Lilli. Kaikki nämä kuikuttajat ovat jo siirtyneet marsujen taivaaseen, mutta näen joskus vieläkin niistä unta. Mikään ei ole niin suloista kuin jutteleva marsu.
Unelmani koirasta toteutui 2000-luvun puolella (olen tosi hyvä muistamaan vuosilukuja), kun meille tuli ihana Puppe-koira.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Taidan olla liian nuori muistamaan tuommoisia. Tai sitten meillä aina noudatettiin turvallisuussäännöksiä.

6. Oliko sinulla mielilelua?
Sain yhtenä jouluna lahjaksi tosi ison pehmobernhardilaiskoiran, joka sai nimen Vaari. Se on tallessa edelleen. Äidin tekemä pehmokoira-Riku oli myös usein unikaverina. Nykyään se on koiran leikkileluna.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Kirjailija-näyttelijä-ohjaaja. Olin vasta oppinut kirjoittamaan, kun jo tein kesälomalla auringossa maaten omaa bestselleriä. Se ei valitettavasti koskaan valmistunut.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Ensin taisin olla melko näkymätön, sitten aika apina ja nykyään kai semmoinen kiltti apina.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Taisi olla enemmänkin niin, että leikit leikittiin aina meidän isolla pihalla.

10. Nukuitko valot päällä?
Tosi harvoin. En ole oikeastaan koskaan todella pelännyt pimeää.

11. Lempilastenohjelmasi?
Muumilaakson tarinat. Ehdottomasti. Kouluikäisenä kirjastosta lainattiin Hopeanuoli-pätkiä ja niitä sitten tuijotettiin ihan antaumuksella.

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
Ainoa muistikuva taitaa olla ruokalasta. Ruokana oli hernekeittoa ja olin ihan itkun partaalla, koska vihasin hernaria vielä tuolloin. Ihana opettajani pelasti tilanteen. Nykyään (kasvis)hernekeitto menee alas ihan ongelmitta. Muut muistikuvat ekasta koulupäivästä ovat sitten valokuvan varassa. Minulla oli päällä törkeän upeat jättikukkakuosiset housut. Cool.

13. Keräilitkö jotain?
Ala-asteella keräilin ihan hulluna tarroja. Sivussa menivät myös kiiltokuvat ja kaverin painostuksesta Spice Girls-leikkeet, mutta tarrat olivat pitkän aikaa se mun juttu.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Äidinkieli ja kuvaamataito taisivat olla suosikit. Myöhemmin myös englanti.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Kaverisuhteet olivat välillä hieman koetuksella ja siitä sitten seurasi kiusaamista, josta sain oman osani kolmantena pyöränä. Yläasteen julmista meiningeistä nyt on turha puhuakaan.

16. Mitä harrastit?
Olen aina kirjoittanut ja piirtänyt paljon, yleensä molemmat harrastukset liittyivät hevosiin. Todellisen haaveen ihan oikeasta hevosharrastuksesta olen saanut toteuttaa vasta näin täysi-ikäisenä.
Yhden kaverini kanssa meillä oli tosi villi mielikuvitus ja nauhoitimmekin yhdessä radio-ohjelmia lahjaksi saamallani nauhurilla. Se oli ihan huippuhauskaa. Löytyisiköhän se nauha vielä jostain? Teimme myös vähän aikaa omaa lehteä. Valitettavasti tilaajamäärät eivät vastanneet odotuksiamme ja homma kuivui kasaan.

17. Ystäväsi?
Ystäviä on ollut useitakin. He ovat vaihtuneet joko muuton tai muun erkaantumisen myötä. Jokaisella on silti erityinen paikka sydämessäni. Olen tarvinnut heitä kaikkia.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Olin varmaankin toisella luokalla, kun teimme koulun joulujuhliin näytelmän. Olin silloin tosi ujo, mutta sain jostain syystä melko ison roolin joulumuorina. Silloin varmaankin ensimmäistä kertaa pääsin ulos kuorestani ja sen huomasivat myös opettajani ja äitini.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Pieni, lämmin ja reilu. Paras ensimmäinen opettaja, jota olisi voinut toivoa.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Kurista en osaa sanoa, mutta säännöt ja kiellot perusteltiin aina. Niitä oli sen vuoksi myös aika helppo noudattaa.

21. Miten perheesi lomaili?
Useimmiten sukutilalla pohjoisessa. Ihana ja jännittävä paikka.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Spaghetti jauhelihakastikkeella. Erityisesti jos lisukkeena oli porkkanaraastetta.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ehdottomasti ei.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Lasten perusmöröt sängyn alla, komerossa jne olivat ihan perushuttua. Omat todelliset pelkoni liittyivät enemmänkin läheisten menettämiseen.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei ole.

Tämänkin saa kopsailla.

0

Not like Carrie

Muistan monta kertaa Sinkkuelämää katsoessani miettineeni miten Sarah Jessica Parker sen oikein tekee. Hän juoksee korkokengillä keskellä kaupungin humua. Kevyesti ja vaivattomasti. Kuin ei olisi koskaan muilla kengillä kävellytkään. Miten hän sen tekee?

Minä omistan tasan kahdet korolliset kengät. Toiset ovat remmilliset juhlakorkkarit ja toiset saapikkaat, joita en uskalla käyttää talvella koska on liian liukasta. Muina vuodenaikoina ne taas ovat aivan liian kuumat. Seliseliköhköh. Kateellisena sitten katson muotibloggaajien toinen toistaan upeampia korkokenkäkokoelmia. Aina välillä päätän, että nyt ostan ne korkeat korkoni... ja kotiin palaan tottakai ballerinojen tai söpöjen kangastossujen kera.

Suuri syntini on lisäksi se, että lyhyyteni vuoksi minun kai jonkin säännön mukaan tulisi käyttää korkokenkiä mahdollisimman paljon. Mutkumutku... tasapohjaiset kengät ovat niin helpot. Voi juosta, jos tulee kiire. Ei kaadu ja loukkaa itseään niin helposti. Niin... Eikä tarvitse opetella niillä kävelemistä.

Olenko toivoton tapaus ja tuomittu ikuiseen korottomuuteen? Vai ostanko vain tylysti ne tappokorkkarit ja köpöttelen niillä neljän seinän sisällä kunnes ne kasvavat kiinni jalkapohjiini?

Kuva: www.ellos.fi

3