Sain jo perjantaina valmiiksi nämä huonekaluprojektit, mutta kiireisen viikonlopun takia sain napsittua kuvat uusituista tuoleistani vasta nyt.
Yllä on pieni sneak peak valmiista jakkarasta, mutta lähtökohta oli kuitenkin tämä. Jakkarasta puuttuu tässä jo pehmuste, mutta kuva alkuperäisestä kuosista esitellään postauksen lopussa. Jakkara on löytö viime kesältä, kun naapurit heittivät muuttopuuhissa tavaraa menemään. Kiikutin tämän varsin käyttökelpoisen kaverin kotiin odottamaan tuunausinspiraatiota.
Tuoli on sitten kulkenut mukanani vähän kauemmin. En tiedä tarkkaan miten vanha se on, mutta ainakin se on ollut olemassa melko lailla koko elämäni ajan. Äiti halusi mokomasta kammotuksesta eroon, mutta minun tunnesiteeni eivät antaneet periksi ja nyt olen katsellut tuolia jo muutamassa omassa asunnossa. Kuten näkyy, tuolin pinta oli jo aika huonossa kunnossa eli uusi maalipinta tuli tarpeeseen.
Ensimmäiseksi jakkaran ja tuolin kimppuun käytiin hiekkapaperin avulla, jotta vanha pinta saatiin pois.
Seuraava vaihe oli sitten maalaus. Tässä kohtaa menin yli siitä missä aita oli matalin. Oikean huonekalumaalin sijaan ostin huonekaluille sopivaa spraymaalia, joka oli paitsi edullisempaa myös helppokäyttöisempää. Se kuivui myös nopeammin kuin maali. Kaiken lisäksi Bauhausin valikoimasta löytyivät myös haluamani sävyt. Tuoli sai vaalean siniharmaan värin ja jakkara tumman hopeisen sävyn.
Jakkara näytti alkuperäisessä kuosissaan tältä. Vaaleanruskea paksu kangas mummotunnelmaisilla kukkakuvioilla. Ei ihan omaa tyyliä.
Uuden kankaan jakkara sai Vallilan valikoimasta. Mustavalkoinen Tanja Orsjoen
Mon Amour -kangas miellytti silmään minimalistisuudellaan.
Mon Amour kuuluu Vallilan kevään 2010 mallistoon.
Tuoliin jätettiin jo maalausvaiheessa kuluneen näköinen pinta eli kaikkia osia tuolista ei maalattu peittävästi. Vanhahtava look sopii tällaiseen ei-niin-moderniin tuoliin mainiosti.
Mitäs tykkäätte?
