Vähän erilainen riippulukko

Paljon melua laukusta. Kaksi postausta samasta esineestä päivässä on ehkä suhteessa tuntemaani lapselliseen innostukseen, mutta väliäkö tuolla. Räpelsin nimittäin ratkaisun edellisessä postauksessa mainitsemaani laukun lukko-ongelmaan ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Hakaan kiinnitetty riipus on oikeasti nukkekotiin tarkoitettu kuvakehys hääpotretilla ja se henkii mielestäni hyvin laukkuun sopivaa tunnelmaa.

 

0

Annoin periksi syksylle

Jotkut aloittivat sen jo heinäkuun lopussa. Valitettiin helteistä, liian yksinkertaisesta kesäpukeutumisesta ja hikoilusta. Odotettiin kumpparikelejä ja kirpakoita aamuja, jotta saataisiin kiskoa niskaan ne ah, niin ihanat neuletakit. Pipot, huivit ja saappaat. Sateenvarjot ja pitkähihaiset mekot. Tunnelmalliset myrskyt, sateenropina peltikatoilla ja hämärtyvät illat. Tässä vaiheessa allekirjoittanut olisi mieluusti ottanut asiakseen muistuttaa arvon kanssabloggareita totuudesta. Hämärtyvät illat ovat todella viehättäviä ulkona liikkumisen kannalta, kun saa heiluttaa heijastinta sydän kurkussa ja käyttää pöllöilevää koiraa pimeässä iltapissalla. Ja kukaan ei sitten saa valittaa, kun aamulla töihin mentäessä on pimeää ja illalla töistä palatessa on, noh, ihan yhtä pimeää. Sehän on vain tunnelmallista. Samoin omaa syysromantiikkaansa tarjoavat myöskin myrskyjen katkomat sähkölinjat ja juuri blogipäivityksen aikaan iskenyt sähkökatko. Ja sitä sateen rummutusta on varmaan mukava kuunnella, ellei sattumoisin seiso odottamassa bussia ilman sateensuojaa. Ja kerrospukeutuminenkin on varmaan tosi kivaa, kunnes tajuaa että asu on täynnä keskenään riiteleviä sävyjä ja leikkauksia. Ja ne sukkahousut, hyiiii! Mielessäni olen huutanut moneen kertaan kesän puolesta. Ei vielä, rakkaat ystävät, ei vielä haudata tätä kesää! Olen lisäksi sataprosenttisen varma, että ensi toukokuussa nämä edellä mainitut syksyä haikailevat hätähousut huokailevat kesän perään. Mutta niinhän se menee. Ikinä ei olla tyytyväisiä siihen mitä on.



Minä olen nauttinut tästä hellekesästä. Pukeutuminen on ollut ihanan rentoa, stressitöntä ja simppeliä. Kunhan aamulla päättää minkä shortsi-toppi -kombon vetäisee niskaansa ja siinä se. Tai jos hengaa koko päivän kotona, niin miksi edes nähdä sitä vaivaa? Alusvaatteet ja that's it. Tuuletin on hyrrännyt ja sälekaihtimia ei ole aukaistu ennen kuin aurinko on painunut sopivan alas. En valita. Tämä kesä on ollut ihana.

Epätoivoisimmankin optimistin on kuitenkin nöyrryttävä joskus. Muistin juuri omistavani kaksi kivaa tekonahkatakkia ja ne ihanat ylipolvensaappaat. Ja mullahan on se ihana lämpöinen talvitakki, jossa seikkailin koko viime talven. Ja viime kuussa ostin sen pitkähihaisen mekon, jota en ole vieläkään lämpimien säiden takia päässyt käyttämään. Ja sitten mulla on myös se uusi pipo!

Tänään taisin sitten lyödä ensimmäisen naulan rakkaan kesäni arkkuun. Löysin vihreän huopalehden ja päätin tehdä siitä rintakorun. Syksy on siis todella tulossa. Nyt kun voin hyväksyä tämän ikävän faktan, on aika muistaa syksyn positiivisia puolia. Opiskelut pääsevät taas etenemään ja olen askeleen lähempänä gradua. Pääsen juhlimaan syntymäpäiviäni ja ihailemaan läheisen kerrostalon seinään ilmestyvää taideteosta, kun köynnöksen lehdet muuttuvat upean syvänpunaisiksi. Voin taas aloittaa liikuntaharrastuksia ja unohtaa ne sitten ensimmäisen syysflunssan tai deadlinen painaessa päälle. Voin myös testata onko pimeä vuodenaika valoisampi blondina ja näen ekaa kertaa, miltä ikkunani ulkopuolella näyttää syysaikaan.

Niin, enhän minä nyt tietenkään syksyä vihaa. Olen itseasiassa aina pitänyt syksystä. (Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että olen syntynyt syksyllä.) Kuluneeseen kesään nyt vain liittyy niin paljon ihania muistoja, etten haluaisi päästää siitä irti. Eikä vielä ihan tarvitsekaan. Olen kuitenkin henkisesti valmis syksyyn... sitten kun se joskus saapuu.

2

Just let go

Hankin viime viikolla kirjasinmeistisarjan ja pienen harjoittelun (lue: lukuisten päreiden polttamisen, kolmen harmaan hiuksen ja kahden itkupotkuraivarin) jälkeen homma alkaa pikku hiljaa luistaa. Ärräpäät luonnollisesti tehostavat vasarankäyttöä näin kun Suomessa asutaan ja jos mun naapuriparat lukee tätä, niin ei, en tee remonttia, teen koruja. Ja kyllä, tarvitsen siihen vasaraa ja porakonetta.


Ilmoittelen myöskin täällä, että menen sunnuntaina 29. elokuuta Ruusukirpparille myymään ja sieltä löytyy sitten sekä vaatteita että Villi Varpusen koruja ja muuta mukavaa. Tapahtuma löytyy myös Facebookista. Sinne siis kaikki pällistelemään!

0

Brainstorm

Perjantai 13. päivä oli ja meni, mutta mun koko viikonloppu on ollut täynnä pieniä vastoinkäymisiä. Ei mitään kovin dramaattista, mutta kaikkea pientä, mikä suunnattomasti kuitenkin ärsyttää ja saa verenpaineen nousemaan. Kuten kiukutteleva ompelukone. Tai kahvilan reistaileva kortinlukulaite juuri silloin, kun olisi kiire. Joskus kuitenkin pelkästään jonkun tärkeän ihmisen näkeminen riittää pyyhkäisemään pahan mielen pois. Onneksi sellaisia on.

Tein tässä viikolla itselleni korun, joka kuvastaa aika mainiosti tämän hetkistä inspiraatiopuuskaani. Tuntuu nimittäin siltä, että pään sisällä on menossa varsinainen yhden naisen brainstorm ja tuhat ja yksi ideaa odottaa valmistumista. Harmi vain, että välillä nämä tekniset vehkeet eivät suostu yhteistyöhön. Parempia aikoja odotellessa voisi katsoa vaikka hömppäleffan.

2

Inspiraatiohame

Tiistaina oli kummallinen päivä. Olin nukkunut huonosti, mutta jostain kieroutuneesta syystä sain silti aikaiseksi enemmän kuin muina päivinä. Kirjoitin kouluhommia ja ompelin kaapin uumenista löytyneestä hameaihiosta yllättäen vetoketjuilla koristellun ihan-oikean-hameen.

Lärpäke pääsee esittelyyn vasta nyt, koska siitä on lähes mahdotonta saada kunnon kuvaa. Väri valehtelee, kamera kääntää pienet rypyt kaameiksi venkuroiksi ja yksityiskohdista nyt ei ainakaan saa ideaa irti. Noh, ei voi mitään. Näillä kuvilla mennään. Ehkä hameesta tulee parempaa kuvamatskua jonkin asukuvan yhteydessä. Tai sitten ei. Käyttöön tämäkin varmasti pääsee.

2

Vetskariranneke

Olen nyt jotenkin innostunut kauheasti vetoketjuista. Viimeksi käytin teepparituunauksessa vetoketjua ja edellispäivänä päräytin hameen, johon ompelin koristeeksi mitäs muuta kuin vetoketjua (postausta tästä tulossa myöhemmin!). Aamulla sitten iski tajuntaan idea rannekorusta, jossa yhdistyisi vetoketjua ja metalliketjua.



Mulla on viime aikoina inspiraatio iskenyt yleensä aamuyöllä. Siinä on sitten hyvä yrittää saada unenpäästä kiinni, kun sormet syyhyävät innosta ja pääkoppa pursuaa uusia ideoita. Ei varmaankaan ole yllättävää, että lisää tuotoksia on tulossa pikapuolin esittelyyn.

4

Ctrl+Alt+Del

Idea, jota on käytetty varmasti kolmesataaviiskytkaks kertaa, mutta silti. Armaani antoi mulle tuhottavaksi näppiksen ja mitäpä muuta siitä sitten piti tehdä kuin näppiskoruja. Ensimmäisenä syntyi oikein näppissormustriptyyki. Eikä tämä tähän jää. Pussillinen näppäimiä odottaa vielä toista elämäänsä. To be continued...

4

Teepparituunaus: Söpöä särmää

Teepparituunaukset jatkuvat. Tällä kertaa en lähtenyt saksimaan paitaa, vaan perusteeppari sai rinnukseensa pitsiröyhelökoristuksen. Tällä kertaa mukana taas tutoriaali, vaikka simppeli muokkaushan tämä oli. Työn määrään nähden lopputulos on kuitenkin melko näyttävä.


Lähtökohtana H&M:n pienillä puhvihihoilla varustettu T-paita. Puhvihihat sopivat mainiosti röyhelöiden ja pitsien kaveriksi. Musta miellyttää omaa silmääni, mutta myös esimerkiksi roosa tai valkoinen sopisivat fiilikseltään tähän tuunaukseen.




T-paidan lisäksi käytin muokkaukseen kahta erilaista pitsiä, mustaa vetoketjua ja nappeja.




Aluksi leikkasin pitsit kahteen osaan ja asettelin valkoiset pitsit mustien päälle. Pitsien yläosan taittelin paidan sisäpuolelle ja alaosan käänsin kerran, jotta lopputulos olisi siisti.




Seuraavaksi leikkasin vetoketjusta sopivan pituiset palaset ja käänsin ne vastakkain.





Viimeiseksi ompelin kiinni neljä vetoketjun metalliin sopivaa nappia. Napit löytyivät omista varastoistani ja niissä on suloinen ratsastajahahmo.




Ja valmista tuli!



Tämä on varmasti suosikkini tähän mennessä tekemistäni paitatuunauksista, vaikka en mikään röyhelöihminen varsinaisesti olekaan. Napit ja vetoketju tuovat kuitenkin pitseihin sopivasti särmää, joten eiköhän tämä aika ahkeraan käyttöön päädy.

4

Teepparituunaus inkkarimeiningillä

Innostumiseni trikooseen ja palmikoihin ei ota laantuakseen. Tämän teepparituunauksen tein jo viikko sitten, mutta edellisen postauksen tavoin sain kuvat napsittua vasta nyt. Toppi on tehty miesten mustasta T-paidasta. Tutoriaalia en tästä tehnyt ihan sen vuoksi, että koko tuunausprosessi toimi kokeile-ja-korjaa -periaattella. Lopputuloksesta tuli kuitenkin mielestäni aika kiva.



Leikkasin ylimääräiset hihat ynnä muut pois ja palmikoin tilalle paksuhkot olkaimet. Kaula-aukon leikkasin V-muotoon ja keskelle hopeanvärisellä tekstiilivärillä painoin kolme sulkaa. Hopeaväri ei ihan pääse näissä kuvissa oikeuksiinsa, mutta livenä toimii mainiosti.



Ohjeet toppiin saa pyytämällä, jos joku innostuu samanlaisen tuunauksen tekemään.

1

Liima, paperi ja sakset

Torstaina piipahdin Ikeassa etsimässä säilytysratkaisuja erilaisia askartelu-, ompelu- ja korutarvikkeita pursuilevalle asunnolleni. En löytänyt ihan sellaista laatikostoa kuin olisin kaivannut ja koruhelmille kaipailemani lokerikkokin jäi löytämättä, mutta ainakin löysin edullisen pikku laatikoston osalle tavaroistani.


Ikean lastentarvikkeista löytyi edullinen (3,95 e) pahvinen minilaatikosto, joka sopi hintansa ja materiaalinsa puolesta erinomaisesti pieneksi tuunausprojektiksi. Ihan tällaisenaan en nimittäin laatikostoa kämppäni koristeeksi kelpuuta.

Kuva: Ikea




Valitettavasti musta maali loppui kesken askartelujen, joten kuvitellaan, ettei kukaan näe niitä maalittomia plänttejä. Ihan kiva tästäkin tuli.

2

Eilen...

...heräsin klo 6, enkä saanut enää unta. Tämä helle on laittanut kropan ihan sekaisin.
...innostuin trikoon letityksestä ja väsäsin itselleni hiuspannan.




...tapasin vanhoja kavereita pitkästä aikaa.


...nauroin nokkelaa ja tyylikästä oivallusta. Mä haluan kans tällaisen pyörän.


Seuraavaksi päräytän maalle saunomaan, pulikoimaan ja entisöimään paria huonekalua, joista tulee kuvia, kunhan homma valmistuu.

Hauskaa lauantaita!

0

Ilmastoitu helletoppi

Yritin eilen etsiä helteiseen säähän sopivaa kevyttä hihatonta toppia, jossa olisi jokin juju. No eipä löytynyt, mutta mitä siitä. Sitten tehdään itse. Itse tykkään tästä kovasti ja taidanpa innostua kokeilemaan muitakin teeppari-ideoita.


Tässä ohjeet:

Ostin Henkkamaukasta tummanharmaan miesten teepparin kokoa M. Hintaa lärpäkkeellä oli vaivaiset 4,95 euroa.


Aloitin tuunauksen leikkaamalla hihat pois hihasauman mukaisesti. Kaula-aukkoon jätin alkuperäisen v-pääntien, koska en halunnut topista liian avonaista.


Leikkasin selkäpuolelle suikaleet solmuja varten. Kunnon helletopissa tulee ehdottomasti olla nimittäin toimiva ilmastointi.


Ja sitten solmitaan. Tuplasolmuilla tottakai. Tämä vaihe vaati pari sovituskertaa, jotta solmut sai solmittua sopivan kireälle.



Etupuolelle halusin tehdä rypytetyn koristeen, johon käytin pois leikattujen hihojen kankaan.



Ja tässä lopputulos. Rypytin myös olkapäät välttääkseni turhaa junttilookia.



Mallia saa vapaasti ottaa ja mieluusti näkisin muita versioita helletopeista. Linkkejä siis kommenttilootaan.

EDIT: Nonni! Muillakin on ollut mielessä nimenomaan ilmastoidut hellevaatteet. Stellan hellemekkoa voi kurkata täältä.

2

Herra Sammakko

Nyt ei tule viime viikon parhaita, koska tajuntaan ei kovin selkeää käsitystä viime viikosta jäänyt. Olin töissä koko viikon ja nyt nautin ansaittua "lomaa". Tarkoitus on kuitenkin välillä vähän töitäkin tehdä ja ahkerasti opiskella. Helle tuntuu kuitenkin esittävän oman vastalauseensa asialle.

Pääsin vihdoinkin iskemään ahnaat kynteni askarteluihin ihan liian pitkän tauon jälkeen. Villi Varpusen puolelle on tulossa paljon lisää kaikkea kivaa, kaunista ja söpöä, mutta tällä puolella esittelyyn pääsee nyt uusi kaverini, herra Sammakko. Sanokaa hei.



Odottelen ensi viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Silloin otetaan matkailuauto alle ja lähdetään kiertämään Hämeen Härkätietä. Kotimaan matkailu on pop ja kamera tulee taatusti sauhuamaan. Ollaan kuitenkin kuulolla vielä ennen sitä.

1