Gene Simmonsin karvaisempi versio

Jenna esitteli blogissaan kaksi ihanaa kisua, joista toisella on mitä ilmeisimmin sama synnyinlahja kuin meidän koiruudella. Kielen lirputtaminen. Venla-kissa sentään osaa suorittaa tämän homman säilyttämällä arvokkuutensa ja kissamaisen sulokkuuden, mutta meidän haukku antaa kielensä roikkua aivan häpeilemättä. Arvokkuudesta viis. Tässä herra Pupen taidonnäytteitä. Vapise, Gene Simmons!








Tämän kuvan napsaisin tavallista pidemmän iltalenkin jälkeen. Jep, on se niin rankkaa.



Kaikki kuvat ©Varpunen vaatekaapissa

7

Make me dance

Tämä cover laittaa ainakin omat jalkani väpättämään siihen tahtiin että huh huh! Kellohame vaan puuttuu... Lisää The Baseballsien covereita löytyy Youtubesta ja onpa tältä fiftariporukalta tänä vuonna albumikin ilmestynyt. Strike! pitää sisällään Umbrellan lisäksi erittäin vetävät versiot The Pussy Cat Dollsien Don't cha -kappaleesta sekä Katy Perryn Hot'n coldista.

2

Kuvaton keskiviikko...

Tänään olen
...herännyt aivan kaameaan painajaiseen. Hyvää huomenta vaan.
...ihastellut 11 viikkoista hauvavauvaa.
...katsellut peilistä miten 30 senttiä hiuksistani napsaistaan kampaamon lattialle. Hyvä tuli!
...kirjoittanut ensimmäisen kandiin liittyvän paperin ja voi, se olikin tuskaista.
...ostanut kaupasta chilipähkinöitä ja yleispuhdistusainetta. Mikä kombo!

Huomenna kuva uudesta fledasta.

3

Tuunataan musta toppi vol. 259

Olen pukeutumisessa värien suhteen melkoinen minimalisti. Vaatekaappini on täynnä mustaa, valkoista, harmaata sekä jossain määrin ruskeaa ja lilaa. Vähemmän on enemmän, kun puhutaan väreistä. Liian värikkäistä asukokonaisuuksista tulee helposti olo, että joku on syönyt paletillisen vesivärejä ja sitten oksentanut. Ei toimi. Revittelen mieluummin asusteilla.

Musta on aina tyylikäs ja se taipuu moneen. Tästä huolimatta haluan, että mustassakin vaatteessa on jokin juju ja niitä jujuja onkin hauska suunnitella ja tehdä itse. Tällä kertaa HenkkaMaukan musta perustoppi sai pitsiset siivet. Pitsi maksoi 2 euroa metriltä ja aikaa ompeluun kului puolisen tuntia. Helppoa. Tulen soveltamaan tätä ideaa varmasti myöhemminkin. Jos ei muuten niin teen varmasti ainakin valkoisen version.

4

Kiva tarina

Vihaan farkkujen ostamista. Niiden sovittamista. Sitä raivoisaa taistelua tuumakokojen ja liian pitkien lahkeiden kanssa. Sovituskopin seinät alkaa kaatua päälle viidessä minuutissa, hiki nousee paidan alle ja shoppailuseura saa kuunnella känkkäränkän käskyjä ja valitteluja. Liian matalat. Liian pitkät. Liian isot. Liian pienet. Liian ihanmitävaanmennäänjokotiin!




Ja sitten tulee se kaunis päivä, jolloin päätät lähteä ostamaan itsellesi kivat uudet farkut. Mielialasi on sopivan naiivi ja aurinko paistaa. Kävelet ensimmäiseen kauppaan, ensimmäiselle hyllylle ja otat ensimmäiset farkut käteesi. Ne ovat kivat. Myös alennus on tosi kiva. Oikein kiva myyjä neuvoo vielä kivasti oikeassa koossa, joka onkin aika kivasti luulemaasi pienempi. Kokeilet pöksylöitä ja nehän ovat aivan hirmu kivat. Menet kassalle, jossa kiva myyjä juttelee mukavia ja höylää ihan sopivan siivun kortistasi. Olet ostanut farkut. Ei tuskaa, ei hikeä, ei itkupotkuraivareita.
Ja tämä tarina on tosi.

6

I think this might just be my masterpiece...

En aio kirjoittaa elokuva-arvostelua Inglourious Basterdsistä. Kun kyseessä on elokuva, joka on kypsynyt ohjaajan lempilapsena vuosia ja johon on siksi ladattu suunnaton määrä odotuksia, on turha edes kuvitella voivansa muodostaa elokuvasta koherentin mielipiteen. Yhden katsomiskerran jälkeen. En edes lähde rämpimään tuohon ristiriitojen suohon, mihin jo monet kriitikot ovat mitä ilmeisimmin uponneet. Toinen toisensa perään he vikisevät Tarantinon kuopuksen hidastempoisuudesta ja kohtausten irrallisuudesta, vaan yhtä kiltisti he myös elokuvalle tiputtavat neljä tähteä viidestä. Tässä vaiheessa kriitikot saavat täältä suunnalta linnunkakkaa niskaansa. Inglourious Basterds ehkä laittaa ihmismielen koetukselle, mutta voi hahmojen nimien oikeinkirjoituksen sentään tarkistaa. (Ihan pikkuruinen viittaus erään aikakausilehden kirjoittajaan. Voi voi Kalle Kinnusta.)

Itse aion vilkaista tämän pätkän vielä ainakin kerran ennen kuin pystyn siitä mielipiteen muodostamaan. Muuta en siis sano kuin että käykää vilkaisemassa Inglourious Basterds. Luvassa taatusti tarantinomaista mäiskintää ja vähemmän tarantinomaista huumoria, joka sekin sai ainakin allekirjoittaneen vatsalihakset helliksi. Jos Inglourious Basterds on ensimmäinen tarantinosi, suosittelen herkimmille vaikka Kill Billejä kevyeen laskuun. Ihmisen anatomia tulee taatusti tutuksi.





Pientä kivaa:

-Basterdseihin kuuluvaa Wilhelm Wickiä näyttelevä Gedeon Burkhard on monille tutumpi Poliisikoira Rexistä.
-Myös Austin Powersin roolista tuttu Mike Myers vilahtaa kankaalla.
-Ensimmäinen "kuolleen natsin skalpeeraus" suoritetaan Tarantino -nukelle.
-Tarkkaavaisimmat aistivat myös Harvey Keitelin läsnäolon.
-Yhtä suosikki-inhokkihahmoani (Hans Landa) näytteli Christoph Walz, joka osasi alunperin kaikkia elokuvassa käyttämiään kieliä.
-Enkä muuten tasan tarkkaan kutsu tätä elokuvaa kertaakaan sen suomenkielisellä versiolla Kunniattomat paskiaiset. Ehkäpä paskin leffan nimi ikinä.



Mitä itse tykkäsit leffasta?



Kuva

0

Saldo

Viime päivinä olen
-leikkinyt kynsilakoilla
-tanssinut itselleni päänsäryn latinotunnilla
-leikellyt 3D-kuvia
-ostanut saksan oppikirjan
-tavannut kaverini pitkästä aikaa
-sortunut pariin kivaan ostokseen


Viime päivinä en ole
-opiskellut tarpeeksi ruotsia
-voinut olla stressaamatta syksyn opintoja
-ehtinyt tehdä koruja tai muitakaan käsitöitä

4

Ruusulaatikko

Tuunailin omaksi iloksi pienen laatikon decoupage-tekniikalla. Käytin kellastuneita sivuja vanhasta romaanista, ruusukuvaa sekä koristeteippiä. Hyvä tuli.


Nyt viettämään viikonloppua.

0

Päivän sävyt

Tänään päällä mustaa ja roosaa.


Vietettiin äidin synttäreitä.



Jalassa kengät, joita en ole käyttänyt aikoihin.


Kakku oli namia.



Pikkuinen tulilatva, jonka annoin äidille.

2

Tammipuiden varjossa

Tänään tuli jälleen leikittyä turistia, kun Louhisaaressa. Louhisaaren kartanolinna on Askaisissa (Masku) sijaitseva vuonna 1655 rakennettu museonähtävyys, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkka Mannerheimin synnyinkotina. Alunperin kartanolinnan rakennuttajina toimivat Flemingit. Nykyään kartanolinna toimii museona, jota ympäröi kaunis puistoalue.







Itseäni kiinnostivat kartanon sisustuksessa eniten makuukamarit, joita löytyi luonnollisesti useita eri tyylein sisustettuina. Oma suosikkini on keltaisen sävyin sisustettu. Sisustus oli suojattu auringonvalolta kaihtimin, joten jotkin kuvat ovat hävyttömän hämäriä. Koittakaa kestää minua ja digipokkariani.




Jos muistan oikein, opas kertoi tämän sinisävyisen huoneen toimineen marsalkka Mannerheimin isoäidin makuukamarina. Tämä on myös ilmeisesti se huone, jossa Mannerheim itse on syntynyt. Kyyhkysensininen väri miellyttää ainakin omaa silmääni.



Peruukkiteline ja peili ovat löytyneet kartanolinnan ullakolta.



Tasa-arvon vuoksi pitää esitellä myös ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevia palvelusväen tiloja.



Pikku Mannerheimin leikkimökki.



Kreikkalaistyylinen paviljonki.


Rakastan 1700- ja 1800-luvuista kertovia romaaneja, joissa liikutaan yläluokan omassa saippuaoopperan täyteisessä maailmassa. Vierailut Louhisaaren kaltaisissa kartanoissa ja museoissa ovatkin siis minulle ihan nannaa. Otan mieluusti vastaan vinkkejä samantyylisistä museoista. Tähän tyttöön on selvästi iskenyt museokärpänen.

2

Mä kans!

Tein eilen jotain, mihin liittyi amme, noin 6 vuotta vanha farkkuhame sekä pullollinen iloisesti tuoksahtavaa Klorinia. Tein sen mikä niin monet ovat tehneet ennen minua ja ilahduin lopputuloksesta myös aivan yhtä paljon. Minätyttö valkaisin farkkua.


Alla olevassa kuvassa näkyy tylsyyttään itkevä hameeni ennen make-overia.



Uimahallitunnelmoinnin, lievän päänsäryn, vähäisen ihoärsytyksen, konepesun ja riemun hihkaisujen jälkeen uskollinen ystäväni näytti tältä.



Tykkään.

Hamonen pääsi heti kuivahdettuaan käyttöön yhdessä tuunatun paidan kanssa. Mustaan perusteeppariin saa mukavasti meininkiä kristallikivien avulla. Epäsymmetrisyys viehättää minua, joten vain toinen olkapää sai kristallihaarniskansa.

4

Evässämpylöitä ja elukoita

Minulla on pieni loma näin ennen opiskelujen alkua ja aionkin sen ajan panostaa kotimaanmatkailuun. Yksi syy on ehdottomasti se, että lähelle on aina hankala nähdä ja kaunein pala maailmaa on ihan oikeasti tässä ympärillä. Niin ja toinen syy tähän kotimaaturismiin on se, että opiskelibudjetti ei kerta kaikkiaan sulata Tokion matkoja ja Englannin nummia.

Tiistaina kohteena oli Raasepori ja tänään vähän kuluneempana vaihtoehtona Särkänniemi. Valitettavasti en tarjoile kuvien muodossa riemusta vääntelevää naamaani, sillä luonnollisesti Tornado taikka Troikka eivät tarjoa parhaimpia kuvausmahdollisuuksia, vaikka visuaalinen tallennus olisi ollut erinäisissä tilanteissa ihan paikallaan. Sen sijaan lasten eläintarhan asukit (mitä ikärasismia!) antautuivat auliisti kuvauskohteiksi.


Pusu ponilta. (Eikä toki ole mitään syytä huomioida vieressä seisovaa kylttiä: Huomioithan että ponit voivat purra. Hih.)



Talking about bad hair day?




Yksi tällainen meille, kiitos!




Lopuksi löysin vielä aivan ihanan pikku linnan itselleni. On sitä uutta kämppää jo etsittykin!

Ensi viikolla olisi kiva päästä uudelleen visiteeraamaan Louhisaaren kartanolinna,tuo Flemingien ja Manneriheimien matala maja. Loppuviikosta matka suuntautunee merenrantaan. Turistin päivitykset jatkuvat!

P.S. Tein Ellokselle pienen tilauksen eräänä yönä ja nyt odotan jännityksellä mitä paketti mahtaa pitää sisällään. Vaihdoin ostoskorin sisältöä niin moneen kertaan, etten todellakaan muista mitä tilasin. Väsymyksellä ei tietenkään ole mitään tekemistä muistin pätkimisen kanssa. Noh, eletään jännityksessä...

2

Varpuset palaa aina syksyisin

Varpunen on viettänyt viimeiset pari kuukautta kesälaitumilla ja palannut vasta nyt takaisin vaatekaappiini asustamaan. Itse taasen olen ollut reipas kesätyöntekijä, mutta laiska bloggaaja. Nyt asiaan tulee parannus. Ihan ensin tarjoilen turistikuvia työpaikkani kesäretkeltä eli Raaseporin linnalta sekä Fiskarsista (tai suomeksi Fiskarista).


Jotenkin olen ollut valokuvaajana niin huono-onninen, ettei parhaimmissa kuvissani esiinny laisinkaan ihmisiä, eikä ainakaan minua itseäni. Raaseporin linnan oppaassamme olisi ollut kyllä paljonkin nähtävää ja ainakin kuultavaa. Kierroksen jälkeen päällimmäisen mieleen jäi, että keskiajalla virtsa virtasi ja naisilla oli kuukautiset noin 40 kertaa elämänsä aikana. Tämän informaation lisäksi opas esitti myös otteita sekä Elviksen että Celine Dionin tuotannosta. Encorena mainittakoon ruotsalainen juomalaulu.





- - - - -

Fiskarsissa meininki oli paljon rauhallisempi. Kävin täällä ensimmäisen kerran viime kesänä ja voin suositella paikkaa jokaiselle. Mahdollisesti yksi ihanimmista paikoista maailmassa. Ostoskassiini tiensä löysivät suklaamestarin herkut sekä Fiskarsin askartelusakset. Maistoinpa myös merisuolalla maustettua suklaata. Jännää, mutta nannaa.

0

Yhteinen soppa

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut Joutomaan ja sen takana puuhastelevan Reetta Isotupa-Siltasen upeita töitä, joita on mahdollista saada omakseen esimerkiksi postikortteina ja pieninä tauluina.

Tänään vietän vapaapäivää ja olen vähän kipeäkin, joten kaipasin piristävää puuhaa päivän ratoksi. Suloinen muistikirja kaipasi sekin selvästi muodonmuutosta.




Kannessa Joutomaan kortti "Yhteinen soppa". Kerrassaan ihana!

2

Talar du svenska?

Opintoihini kuuluu pakollisina erilaisia kieliopintoja, joista olen tähän mennessä hoitanut alta ainoastaan osan. Ruotsi odottaa ensi syksynä ja pieni paniikkimieliala alkaa vallata mieltä. Olen käyttänyt ruotsia kunnolla viimeksi ylioppilaskirjoituksissa vuonna 2006. Jep.

Ongelma ei ole niinkään siinä, etten pitäisi ruotsista. Oikeastaan ruotsi onkin yksi suosikkikielistäni. Olen vain jotenkin onnistunut unohtamaan koko kielen näiden muutaman vuoden aikana. Treeniä siis tulen kaipaamaan jo kesän aikana, jotta ruotsini olisi parhaimmassa terässään syksyn koittaessa. Ongelmani onkin se, että kielioppiharjoitukset ovat minulle se kopastuskivi kaikissa kieliopinnoissa. Sanasto, ääntäminen ja kuullunymmärrys menevät ihan ok, mutta se grammatik!

Yritän kömpiä yli siitä mistä aita on matalin eli kehitän itseäni ruotsin kieliopin suhteen kuitenkaan poistumatta mukavuusalueeltani. Kaikkein parhain treeni onkin tottakai shoppausmatka Ruotsiin, mutta näin kesätyöläisenä se ei ainakaan toistaiseksi näytä mahdolliselta.. Tässä suunnitelmani kaikessa lyhykäisyydessään.

1. Kent tehosoittoon. Tällä hetkellä soi albumi Vapen och Ammunition. Kentin fanittajat moittivat kyseistä lättyä kaikkein pinnallisimmaksi bändin tuotannossa, mutta minä kannatan syvästi. Lyriikat ovat nimittäin väldigt helppotajuisia. Kan du höra mig?



2. Ruotsia netissä. Esimerkiksi Glamourin nettisivuilta löytyy tonneittain sopivan yksinkertaista luettavaa. Tällä hetkellä yritän myös löytää kivoja blogeja ruotsiksi. Saa ehdottaa!

3. Kirja kauniiseen käteen. Kirjastoon käy tieni. Hauskoja vaihtoehtoja romaanien rinnalle ovat esimerkiksi ruotsinkieliset lastenkirjat tai vaikka lemmikkioppaat. Rautalangastahan se on väännettävä.

Jos ruotsin ylppärit ovat edessä syksyllä, suosittelen näitä vinkkejä myös ällän tavoitteluun.
Har det bra!

Kuva

4

Kesäale Unipöllön Puodissa!

Nyt kannattaa kurkkia Unipöllön Puotiin, sillä tuotteita on tulossa myyntiin alennetuin hinnoin!

0

Veden varaan

PMMP on yksi ehdoton suosikkini levyhyllyssäni ja olen pitänyt myös etenkin näiden ihanien naisten viimeisien albumien kansista. Jos olet tykästynyt maaliskuussa ilmestyneen Veden varaan -albumin kanteen, suosittelen vierailua Aboa Vetus & Ars Nova -museoon Turussa, sillä Turku Biennaalli 2009 -näyttelyssä on mukana kannen kuvanneen Susanna Majurin upeita töitä. Löydätkö PMMP:n tytöt kenties sieltä?



Kuva: www.pmmp.fi

4

Mamo

Vähintään joka toisessa blogissa ruoditaan Euroviisuvoittajaa eli Norjan Alexander Rybakia. Itse hyppään voittobiisin syvemmän ruotimisen yli toteamalla tylsästi, että ihan kiva. Enemmän tunteita aiheutti kuitenkin Venäjän kilpailubiisi Mamo. Todella voimakas ja raju biisi. Laulaja Anastasia Prikhodkolla on kaunis, mutta rosoinen ääni, joka sopi kappaleeseen hienosti. Esityksen visuaalinen puoli oli monen muun maan show'hun nähden eleetön, mutta sitäkin harkitumpi. Näytöllä laulava ja hiljalleen vanhentuva Anastasia toimi loistavana tukena itse laululle. Ja kauniskin Anastasia oli ihanan pelkistetyssä puvussaan. Venäjä sijoittui lopulta yhdenneksitoista ja jäi mielestäni monen muun huonomman biisin taakse. Mitä ihmettä esimerkiksi Turkin Düm Tek Tek teki sijalla 4 tai Iso-Britannian unettava It’s My Time viidentenä?

7

Masquerade?

Pikapostaus. Tätä on aivan pakko vielä joskus kokeilla.

0

Bom bom

En juurikaan fanita Euroviisuja ja olen erittäin huono muistamaan eri maiden esiintyjiä ja biisejä. Eilen esikatseluissa tämän tulevan mediatutkijan silmän vangitsi tarttuva poprenkutus, jonka sivuun on väsätty verkkokalvot räjäyttävä musiikkivideo.



Kyllä vaan. Ukraina on todellakin mennyt melko pitkälle tänä vuonna. Svetlana Loboda ei todellakaan pelkää keikistellä kameran edessä ja äänikin on kieltämättä persoonallinen. Kun soppaan lisätään vielä joukko puolialastomia tanssijoita useissa eri lavasteissa ja maustetaan pari minuuttia kestävä pätkä tykittävällä leikkauksella, on tämän vuoden ehkä huikein esitys valmis. Saa nähdä miten ensi lauantaina käy.

Luulin jo, että Christina Aguilera olisi näyttänyt lyhyimmän mahdollisimman öö.. alaosavaihtoehdon musiikkivideollaan Dirrty. Svetlana vie minimipukeutumisen kuitenkin aivan uudelle tasolle, sillä hänen poliisiasunsa alaosana tällä videolla on ilmeisesti jonkinlainen vyö. Siinäpä trendi ensi kesäksi.

Osa visuaalisesta materiaalista on kieltämättä hieman mautonta, mutta tylsäksi videota ei voi haukkua. Myös osa musiikkivideossa nähtävistä pätkistä on ilmeisesti napattu muista saman artistin musiikkivideoista. Valentine-aihe on näkyy jo ainakin Mishkan musiikkivideolla. Tästä huolimatta leikkauksella on tehty ihmeitä, eikä katsoja pysy välillä ollenkaan espanjattarien ja häikäilettömän suklaassa (?) kierimisen perässä. Svetlanan yllä näkyy useita eri asuja ja hän pyörähtää niin rumpusetin takana kuin jättirenkaassakin pyörimässä. Ja ruoalla leikitään oikein olan takaa. Juuri suklaan, kahvipapujen, hedelmien ja halkeilevan puuterin (?) kanssa leikittelyt nostavat katsojan makunystyrät pystyyn. Ja kuten kysymysmerkkien määrästä voi huomata, en ole useankaan katsomiskerran jälkeen perillä mitä videossa itseasiassa tapahtuu. Jollakin oudolla tavalla Christina Aguilera ja Gwen Stefanie ovat törmänneet ja saaneet lapsen, joka on aivopesty kuvottavalla Destination Calabrialla.

Niin ja mites se musiikki? No, kaipa se kansantanssihumpan jälkeen piristää.

2

Mini Me

Tällaisen nappasin Kissankehdosta. Tack tack.

1. Missä ja koska synnyit?
Päälle parikymmentä vuotta sitten Turussa.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Veli.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Äiti teki töitä kotona, joten minä menin siinä sivussa. Olen siitä tosi iloinen. Luulen, että päiväkoti olisi ollut vähän rankka paikka minulle niin pienenä.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Pitkän kinumisen jälkeen meille tuli joskus 90-luvun lopussa kaksi marsua, joista toinen teki yllätyspoikueen ja sai lempinimen Mammamarsu. Toisen marsun nimi oli Tessa. Poikueessa oli ainoastaan yksi tyttömarsu, joka meille sitten jäikin ja sai nimekseen Lilli. Kaikki nämä kuikuttajat ovat jo siirtyneet marsujen taivaaseen, mutta näen joskus vieläkin niistä unta. Mikään ei ole niin suloista kuin jutteleva marsu.
Unelmani koirasta toteutui 2000-luvun puolella (olen tosi hyvä muistamaan vuosilukuja), kun meille tuli ihana Puppe-koira.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
Taidan olla liian nuori muistamaan tuommoisia. Tai sitten meillä aina noudatettiin turvallisuussäännöksiä.

6. Oliko sinulla mielilelua?
Sain yhtenä jouluna lahjaksi tosi ison pehmobernhardilaiskoiran, joka sai nimen Vaari. Se on tallessa edelleen. Äidin tekemä pehmokoira-Riku oli myös usein unikaverina. Nykyään se on koiran leikkileluna.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
Kirjailija-näyttelijä-ohjaaja. Olin vasta oppinut kirjoittamaan, kun jo tein kesälomalla auringossa maaten omaa bestselleriä. Se ei valitettavasti koskaan valmistunut.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Ensin taisin olla melko näkymätön, sitten aika apina ja nykyään kai semmoinen kiltti apina.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Taisi olla enemmänkin niin, että leikit leikittiin aina meidän isolla pihalla.

10. Nukuitko valot päällä?
Tosi harvoin. En ole oikeastaan koskaan todella pelännyt pimeää.

11. Lempilastenohjelmasi?
Muumilaakson tarinat. Ehdottomasti. Kouluikäisenä kirjastosta lainattiin Hopeanuoli-pätkiä ja niitä sitten tuijotettiin ihan antaumuksella.

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
Ainoa muistikuva taitaa olla ruokalasta. Ruokana oli hernekeittoa ja olin ihan itkun partaalla, koska vihasin hernaria vielä tuolloin. Ihana opettajani pelasti tilanteen. Nykyään (kasvis)hernekeitto menee alas ihan ongelmitta. Muut muistikuvat ekasta koulupäivästä ovat sitten valokuvan varassa. Minulla oli päällä törkeän upeat jättikukkakuosiset housut. Cool.

13. Keräilitkö jotain?
Ala-asteella keräilin ihan hulluna tarroja. Sivussa menivät myös kiiltokuvat ja kaverin painostuksesta Spice Girls-leikkeet, mutta tarrat olivat pitkän aikaa se mun juttu.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Äidinkieli ja kuvaamataito taisivat olla suosikit. Myöhemmin myös englanti.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
Kaverisuhteet olivat välillä hieman koetuksella ja siitä sitten seurasi kiusaamista, josta sain oman osani kolmantena pyöränä. Yläasteen julmista meiningeistä nyt on turha puhuakaan.

16. Mitä harrastit?
Olen aina kirjoittanut ja piirtänyt paljon, yleensä molemmat harrastukset liittyivät hevosiin. Todellisen haaveen ihan oikeasta hevosharrastuksesta olen saanut toteuttaa vasta näin täysi-ikäisenä.
Yhden kaverini kanssa meillä oli tosi villi mielikuvitus ja nauhoitimmekin yhdessä radio-ohjelmia lahjaksi saamallani nauhurilla. Se oli ihan huippuhauskaa. Löytyisiköhän se nauha vielä jostain? Teimme myös vähän aikaa omaa lehteä. Valitettavasti tilaajamäärät eivät vastanneet odotuksiamme ja homma kuivui kasaan.

17. Ystäväsi?
Ystäviä on ollut useitakin. He ovat vaihtuneet joko muuton tai muun erkaantumisen myötä. Jokaisella on silti erityinen paikka sydämessäni. Olen tarvinnut heitä kaikkia.

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
Olin varmaankin toisella luokalla, kun teimme koulun joulujuhliin näytelmän. Olin silloin tosi ujo, mutta sain jostain syystä melko ison roolin joulumuorina. Silloin varmaankin ensimmäistä kertaa pääsin ulos kuorestani ja sen huomasivat myös opettajani ja äitini.

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Pieni, lämmin ja reilu. Paras ensimmäinen opettaja, jota olisi voinut toivoa.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Kurista en osaa sanoa, mutta säännöt ja kiellot perusteltiin aina. Niitä oli sen vuoksi myös aika helppo noudattaa.

21. Miten perheesi lomaili?
Useimmiten sukutilalla pohjoisessa. Ihana ja jännittävä paikka.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Spaghetti jauhelihakastikkeella. Erityisesti jos lisukkeena oli porkkanaraastetta.

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Ehdottomasti ei.

24. Mitä asioita pelkäsit?
Lasten perusmöröt sängyn alla, komerossa jne olivat ihan perushuttua. Omat todelliset pelkoni liittyivät enemmänkin läheisten menettämiseen.

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
Ei ole.

Tämänkin saa kopsailla.

0

Klips klips!

Kammoan kaikenlaisia piikkejä ja ajatuskin pikkuisen korvanlehteni lävistämisestä on tuntunut vastenmieliseltä. Korvakorutkaan eivät koskaan olleet minun juttuni, joten eipä ole suurikaan ihme, ettei reikiä ole korvissani koskaan ollut. Viime aikoina erilaiset korvakorut ovat kuitenkin enenevissä määrin kiinnittäneet huomioni, joten harmitus on ollut suuri, kun itselleni en ole korvakilluttimia voinut hankkia. Harmitukseni sai kaikkoamaan Glitterin myyjä, joka esitteli heidän liikkeestään löytyviä "korvakorupohjia" reiättömille korville. Niihin voi kiinnittää lähes minkä tahansa normaalista roikkuvasta korvakorusta koruosan ja pienellä näpräämisellä korvakorut ovat valmiit.


Tadaa! Näistä ei edes heti huomaa, että kyseessä ovatkin feikkikorvikset ja kaiken lisäksi näiden kiinnitysmekanismi on huimasti parempi kuin aiemmin kokeilemani klipsit, jotka ovat aina puristaneet korvanlehdet sinisiksi ja putoilleet silti.

Olen nyt niin ihastunut uusin korvakoruihini, että pidän näitä kotonakin. Ah, elämän pieniä nautintoja!

Korvakorut: H&M 2,90 e
Klipsit: Glitter 2 e

0

Jotain vaaleanpunaista...

Kerrankin väsäsin omaksi ilokseni jotain söpöä. Olen kyllä ahkera väsäämään ja askartelemaan, mutta jotenkin omien käsien tuotoksista on enemmän iloa, jos tietää niiden päätyvän jollekin toiselle päivää piristämään. Niinpä niin. Suutarin lapsella ei ole kenkiä vai miten se meni...

Viikonloppuna tein taas hiuspantoja. Yksi onkin jo tuolla Unipöllön Puodissa myytävänä. Itse tykkään tästä ihan hurjasti. Nyt vaan täytyy rakentaa mukava asu tämän ympärille.

0

Viikonlopun puuhasteluja

Viikonloppu on ollut pääosin mukavan aurinkoinen, vaikka kevätilma onnistuikin pari kertaa yllättämään hyytävän kylmällä tuulella. Perjantaina iski kortti-inspiraatio, jonka tuloksena syntyi iso kasa keväisiä onnittelukortteja. Kuvassa näkyvä lintuhäkki on muuten Torpparin Werstaasta, jonka blogissa on vielä tänään klo 19 asti arvonta!

Eilen olin uhkarohkea ja lähdin ystäväni kanssa tarkastamaan perjantaina avattua Skanssia, uutta ostoskeskusta. Hyvillä hermoilla ja kärsivällisyydellä ihmispaljoudessa selvisi ilman tallottuja varpaita ja kiukutteluja. Shoppailun sijasta touhumme oli lähinnä hämmentynyttä pällistelyä ja uuteen ostoskeskukseen tutustumista. Mukaan tarttui kuitenkin H&M:stä ihanan ylenpalttinen sormus.


Tänään pitäisi vielä opiskella ahkerasti, mutta saa nähdä miten käy, kun uudet käsityöideat polttelevat jo mielessä.

2