En aio kirjoittaa elokuva-arvostelua Inglourious Basterdsistä. Kun kyseessä on elokuva, joka on kypsynyt ohjaajan lempilapsena vuosia ja johon on siksi ladattu suunnaton määrä odotuksia, on turha edes kuvitella voivansa muodostaa elokuvasta koherentin mielipiteen. Yhden katsomiskerran jälkeen. En edes lähde rämpimään tuohon ristiriitojen suohon, mihin jo monet kriitikot ovat mitä ilmeisimmin uponneet. Toinen toisensa perään he vikisevät Tarantinon kuopuksen hidastempoisuudesta ja kohtausten irrallisuudesta, vaan yhtä kiltisti he myös elokuvalle tiputtavat neljä tähteä viidestä. Tässä vaiheessa kriitikot saavat täältä suunnalta linnunkakkaa niskaansa. Inglourious Basterds ehkä laittaa ihmismielen koetukselle, mutta voi hahmojen nimien oikeinkirjoituksen sentään tarkistaa. (Ihan pikkuruinen viittaus erään aikakausilehden kirjoittajaan. Voi voi Kalle Kinnusta.)
Itse aion vilkaista tämän pätkän vielä ainakin kerran ennen kuin pystyn siitä mielipiteen muodostamaan. Muuta en siis sano kuin että käykää vilkaisemassa Inglourious Basterds. Luvassa taatusti tarantinomaista mäiskintää ja vähemmän tarantinomaista huumoria, joka sekin sai ainakin allekirjoittaneen vatsalihakset helliksi. Jos Inglourious Basterds on ensimmäinen tarantinosi, suosittelen herkimmille vaikka Kill Billejä kevyeen laskuun. Ihmisen anatomia tulee taatusti tutuksi.
Pientä kivaa:
-Basterdseihin kuuluvaa Wilhelm Wickiä näyttelevä Gedeon Burkhard on monille tutumpi Poliisikoira Rexistä.
-Myös Austin Powersin roolista tuttu Mike Myers vilahtaa kankaalla.
-Ensimmäinen "kuolleen natsin skalpeeraus" suoritetaan Tarantino -nukelle.
-Tarkkaavaisimmat aistivat myös Harvey Keitelin läsnäolon.
-Yhtä suosikki-inhokkihahmoani (Hans Landa) näytteli Christoph Walz, joka osasi alunperin kaikkia elokuvassa käyttämiään kieliä.
-Enkä muuten tasan tarkkaan kutsu tätä elokuvaa kertaakaan sen suomenkielisellä versiolla Kunniattomat paskiaiset. Ehkäpä paskin leffan nimi ikinä.
Mitä itse tykkäsit leffasta?
Kuva
Ei kommentteja