Kannessa on ihana wanha kuva ja sisältä paljastuu täydellinen juuri sopiva lokerikko napeille. Kuten aina, myös tässä tapauksessa laatikko alkaa olla pian ääriään myöten täynnä, kun nappeja kertyy koko ajan lisää. Ja tähänkin laatikkoon ovat päässeet ainoastaan ne kivoimmat yksilöt.
Minulla on ollut hurja ompeluinspis jo pari päivää. Eilen valmistui hame Unipöllön Puotiin ja nyt ovat loppusuoralla tunika ja laukku. Ongelmana on vain se, että suurin motivaation aalto ajoittuu useimmiten iltaan. Kerrostaloasumisessa on se huono puoli (kaikkien muiden huonojen puolien lisäksi), ettei ole kovinkaan naapuriystävällistä jurnuttaa iänkaikkisen vanhalla saumurilla tuhatta ja sataa, kun kello näyttää 23.00. En halua olla kurja naapuri, joten yritän ommella mahdollisimman hiljaa. Hur-rur... hur-rur... hur-rur... Hyvässä tapauksessa teen jonkin onnettoman mokan, jonka seurauksena saan purkaa työtä puoleen yöhön asti. Jep, minussa on yökukkujan vikaa.
Huomenna odotettavissa toivottavasti mukava päivä, sillä menen ihanan ystäväni kanssa kirppiskierrokselle. Peukut pystyyn, että jotain kivaa löytyy. Nyt aion kuitenkin pitää hetken taukoa ompelutöistä ja irrotella eilen huushollin valloittaneen Guitar Heron voimin. Olen siinä muuten melko hyvä jo. Jätän teille taas bongaamani covermusiikkipätkän ihasteltavaksi. Sello on lempisoittimeni. Sen on niin sykähdyttävän monipuolinen ja soi sieluun asti. Tämä musiikki maalaa mieleeni ihania kuvia. Nauttikaa: Final Countdown selloilla
Ei kommentteja