Minulle vinkattiin jo jokin aika sitten Kaari Utrion kirjojen rinnalle uutta kandidaattia, Leila Tuurea, joka kirjoittaa lähinnä 1800-luvun Porin seudulle sijoittuvia teoksia. Kirjastosta mukaan tarttui Hatuntekijä jo ihan nimensä perusteella. 1800-luvun pukeutuminen kiinnostavat kovasti, joten minulla ei ole mitään sitä vastaan, että teoksessa niitä kuvataan ja käsitellään vähän tarkemmin.Odotuksia minulla ei tämän teoksen suhteen juuri ollut, mutta hyväksi se osoittautui. Pääosassa on piiasta hatuntekijäksi siirtynyt nuori ja itsenäinen Greta, johon rikas liikemies ihastuu. Tästä ei koidu Gretalle hyvää ja nuori nainen päätyy lopulta takaisin sinne, mistä hän hattumaakariksi lähtikin. Kuten kunnon tarinoissa, kääntyy onni lopulta ainakin jollain lailla oikein päin ja Gretakin saa elämänsä kaikkien vaikeuksien jälkeen järjestykseen. Ainakin toistaiseksi... Tämän enempää en juonta suostu paljastamaan. Kirja oli itselleni oikein mieleinen, vaikka murre ärsyttikin. Se oli kuitenkin hyväksyttävä autenttisena osana aikalaisten elämää.
Kuva
Ei kommentteja