Matkalla kauppaan kuljin kalusteliikkeen ohi ja nappasin sieltä mukaani sievän rasian helmikokoelmalleni. Rasian kyljessä tosin lukee Keys, mutta samapa tuo. Hyvin pelittää.
Toinen ostokseni sai paikkansa jääkaapinovesta. Tämä lainaus on hyvä pitää mielessä.
Tätä kirjaa onkin sitten odotettu. Kirjakaupassa ompeluopus maksoi yli 40 euroa, mutta verkkokaupasta samainen teos irtosi alle 20 eurolla. Uskon ja toivon, että tästä kirjasta tulee olemaan vielä paljon hyötyä. Ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan yläasteen käsityötunneilta autuaasti unohtuneita muotolaskoksia ja päärmeitä.
Jane Austen filmatisoinnit ovat ehdottomia suosikkejani, vaikka häveten myönnän, etten ole lukenut ainuttakaan Austenin teoksista. Leffahyllystäni löytyy aarteeni, BBC:n vuonna 1995 julkaistu minisarja Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka tähtinä loistavat Jennifer Ehle, Colin Firth ja joukko muita ensiluokkaisia näyttelijöitä, jotka kiteyttävät olemuksellaan austenmaisen huumorin ja aikakauden kohdistamat vaatimukset, joihin jokainen vastaa tavallaan.
Toinen heikkouteni on tarantinolaiset naissankarit, joita vilahtelee esimerkiksi Kill Bill-leffoissa ja Death Proofissa. Ei liene mikään ihme, että ihastuin seuraavaan pätkään, jonka bongasin Youtubesta.
Torstaina piipahdin Ikeassa etsimässä säilytysratkaisuja erilaisia askartelu-, ompelu- ja korutarvikkeita pursuilevalle asunnolleni. En löytänyt ihan sellaista laatikostoa kuin olisin kaivannut ja koruhelmille kaipailemani lokerikkokin jäi löytämättä, mutta ainakin löysin edullisen pikku laatikoston osalle tavaroistani.
Ikean lastentarvikkeista löytyi edullinen (3,95 e) pahvinen minilaatikosto, joka sopi hintansa ja materiaalinsa puolesta erinomaisesti pieneksi tuunausprojektiksi. Ihan tällaisenaan en nimittäin laatikostoa kämppäni koristeeksi kelpuuta.
...heräsin klo 6, enkä saanut enää unta. Tämä helle on laittanut kropan ihan sekaisin. ...innostuin trikoon letityksestä ja väsäsin itselleni hiuspannan.
...tapasin vanhoja kavereita pitkästä aikaa.
...nauroin nokkelaa ja tyylikästä oivallusta. Mä haluan kans tällaisen pyörän.
Seuraavaksi päräytän maalle saunomaan, pulikoimaan ja entisöimään paria huonekalua, joista tulee kuvia, kunhan homma valmistuu.
Tiedättehän miten usein on käynyt niin, että ostaessasi jonkin vaatteen normaalihintaisena, on siihen seuraavalla viikolla ilmestynyt alelappu. Tottakai. Perushuonoa tuuria. Joskus voi käydä toisinkin päin.
Maanantaina etsiskellessäni helletoppia Henkkamaukasta tulin iskeneeksi silmäni alerekkiin, jossa roikkui musta pitsikoristeinen trikoomekko. Hintaa moisella oli 10 euroa, joten kassallehan se lähti. Näillä kesäkuumilla en voisi kuvitellakaan laittavani mustaa ihonmyötäistä ja vielä suht pitkähihaista vaatetta päälleni, mutta syksyä ajatellen mekko oli loistava ostos.
Tänään postiluukkuun pamahti H&M:n syyskuvasto ja täytyy myöntää, että aika muikea virne lävähti naamaan, kun kuvaston sivulta pomppasi silmään tämä sama mekkonen... normaalihintaisena kylläkin eli lähes puolet kalliimpana. Eihän se kymppi nyt iso rahamäärä ole, mutta siltä mekko tuntui yhtäkkiä entistä paremmalta ostokselta.
Yritin eilen etsiä helteiseen säähän sopivaa kevyttä hihatonta toppia, jossa olisi jokin juju. No eipä löytynyt, mutta mitä siitä. Sitten tehdään itse. Itse tykkään tästä kovasti ja taidanpa innostua kokeilemaan muitakin teeppari-ideoita.
Tässä ohjeet:
Ostin Henkkamaukasta tummanharmaan miesten teepparin kokoa M. Hintaa lärpäkkeellä oli vaivaiset 4,95 euroa.
Aloitin tuunauksen leikkaamalla hihat pois hihasauman mukaisesti. Kaula-aukkoon jätin alkuperäisen v-pääntien, koska en halunnut topista liian avonaista.
Leikkasin selkäpuolelle suikaleet solmuja varten. Kunnon helletopissa tulee ehdottomasti olla nimittäin toimiva ilmastointi.
Ja sitten solmitaan. Tuplasolmuilla tottakai. Tämä vaihe vaati pari sovituskertaa, jotta solmut sai solmittua sopivan kireälle.
Etupuolelle halusin tehdä rypytetyn koristeen, johon käytin pois leikattujen hihojen kankaan.
Ja tässä lopputulos. Rypytin myös olkapäät välttääkseni turhaa junttilookia.
Mallia saa vapaasti ottaa ja mieluusti näkisin muita versioita helletopeista. Linkkejä siis kommenttilootaan.
EDIT: Nonni! Muillakin on ollut mielessä nimenomaan ilmastoidut hellevaatteet. Stellan hellemekkoa voi kurkata täältä.
Olen skipannut parit viikon parhaat, mutta tässä niitä tulee taas. Nämä kesäpäivät liukuu salakavalasti läpi sormien ja tuntuu, ettei niistä jää muistijäljiksi muuta kuin hyviä hetkiä, joita ei sitten osaa sijoittaa kronologisesti oikein mihinkään. Yritetään nyt kuitenkin.
¤Kirja... Koulukirjathan ne tuolla hyllyssä kummittelevat. Edelleen. ¤Musiikki... David Guetta & Chris Willis ft Fergie & LMFAO - Gettin' Over You Tätä biisiä kuunnellessa ajattelen erityisesti yhtä ihmistä, jonka kanssa haluisin kuluttaa tanssilattiaa tämän tahdissa.
¤Töllötin... ei ole edelleenkään ollut kovinkaan usein päällä. Pari leffaa on tullut katsottua. Tänään Pirates of the Caribbean - Mustan Helmen kirous ja torstaina Neloselta pläjähtänyt Danny the Dog, jossa Jet Li pääsi ihastuttamaan herkällä eläimellisyydellään. ¤Paikka... uimaranta ja vesi. Olen nyt jo uinut useammin kuin parina viime kesänä yhteensä. Vielä kun pääsisi tarkistamaan Turun uuden Jukuparkin ja minustakin voisi kuoriutua oikea vesipeto. Pikku hiljaa alkaa räpylät kasvamaan sormien väliin. ¤Vaate... shortsit. Missään muissa en nykyään kuljekaan kuin shortseissa. Tänään tosin hikoilin Turku Modernin designmyyjäisissä ja kaupungilla maximekossani. Virhe. ¤Stressinaihe... kesäopinnot. Niihin kun voisi jo tarttua. Mutta kuka nyt jaksaa edes vilkaista koulukirjoja, kun ulkona odottaa välimerellinen ilmasto ja hyvä seura? ¤Ilonaihe... vanhojen kavereiden tapaaminen pitkästä aikaa. ¤Puuha... ompelut, askartelut, näpertelyt. Lopputulokset tulevat näkymään sekä Vaatekaapissa että Villi Varpusessa. ¤Repeäminen... lauantaina tuli otettua osaa Botellóniin ja siellä sai nauttia loistavan huumoririkkaasta seurasta ihan urakalla.
Asu perjantailta. Tukka on taas vaihtanut hiukan sävyään. Torstaina heräsin klo 6 aikoihin, enkä saanut enää nukuttua, vaikka unia oli takana vasta viitisen tuntia. Kuumuus ei antanut armoa. Mikäs siinä. Nousin ylös ja seitsemän jälkeen oli jo hiusväri päässä. Seuraavana yönä nukuinkin sitten vaatimattomasti päälle 10 tunnin pikku unoset.
Perjantaina hyvien yöunien jälkeen hipsuttelin kotiin poikakaverin luota ja läheisen kirppiksen edustalla oli pari pahvilaatikollista ilmaiskamaa ja tein suorastaan ällösuloisen löydön. Nämä ihanat kupposet lähtivät matkaani, vaikka en vielä ihan tiedä mitä niillä tekin. Kahvia en juo ja ominta tyyliäkään nämä sirot ruusukupposet eivät ole, joten todennäköisesti ne päätyvät johonkin tuunausprojektiin tai kummitytölle leikkimökkileikkeihin.
Vihdoinkin kesä on täällä. En valita sitten yhtään tästä helteestä, hiestä ja kuumuudesta, koska Suomen kesä on vain kerran vuodessa. Hiostavasta ja voimat vievästä helteestä selviäminen on vain asennekysymys. Näillä neuvoilla Varpunen pärjää.
1. Vesi. Vettä ja nestettä muutenkin on hyvä juoda vähän väliä. Sitä ei helposti huomaakaan miten paljon esimerkiksi kuumassa autossa tulee hikoiltua ja lievästä nestehukasta saa palkakseen päänsäryn. Pullo vettä mukaan siis minne ikinä menetkin.
2. Vaatetus. Vaatteissa kannattaa suosia hengittäviä materiaaleja ja niitä saa mielellään olla mahdollisimman vähän, kunhan pysytään säädyllisyyden rajoissa. Shortsit ja kevyet hameet/mekot on pop.
3. Päähine. Viime viikonlopun kuljin reissulla lähes koko ajan simppeli lippis päässäni. Auringonpistos iskee huomaamatta ja aurinko myös kuluttaa hiuksia ja haalistaa väriä. Kun erilaiset hatut ja lippikset alkavat kyllästyttää, kannattaa kietaista päähän huivi. Erilaiset kuosit ja sidontatavat tuovat mukavaa vaihtelua.
4. Meikki. Kuumalla ilmalla meikki kannattaa pitää kevyenä. Ihon on hyvä saada hengittää ja lisäksi hikoilevalta iholta meikit suttaantuvat ja pyyhkiytyvät helposti pois. Itse olen jo melkein viikon kulkenut pelkän kevyen meikkivoiteen ja ripsivärin voimin. Aurinkorasvaa unohtamatta.
Poikakaverin kanssa vietettiin viikonloppu aurinkoisessa Hämeenlinnassa. Asuntoautossa sisämittari näytti ajoittain yli +36 astetta ja hiki virtasi, mutta reissu oli mahtava. Kahdessa päivässä ei ehtinyt millään nähdä kaikkea näkemisen arvoista, mutta ainakin oleellinen tuli koluttua läpi eli Aulangon luonnonpuisto ja Hämeen linna, kuinkas muuten. Reissaajille välttämätön rentoilu hoidettiin lillumalla Rantasipin lämpimissä altaissa.
Aulangon luonnonpuistossa pääsi pumppaamaan jalkansa maitohapoille kapuamalla näköalatorniin pällistelemään Hämeen kauneutta. Ja upeaahan siellä oli. Aulangon puistoa olisi ollut mukava lähteä tutkimaan lähemmin, mutta aikataulu ja ahdistelevat itikat eivät antaneet myöden.
Aulangon puistosta löytyi näköalatornin lisäksi myös paviljonkeja ja tekolampia, joissa pulikoivista siivekkäistä sai nopeasti kavereita.
Asukuvia reissun päällä? No miksi ei, kun kerran taustakin on aivan ideaali. Päällä ihana rentoilumekko Henkkamaukalta.
Rauniolinna Aulangontien varressa oli upea.
Toinen puoliskokin tykkäsi.
Itse Hämeen linnassakin täytyi luonnollisesti vierailla. Sieltä löytyi muun muassa keskiaikainen sisähuussi ja 1600-luvulta peräisin oleva huiman hieno pöytä.
Hämeen linnassa oli myös Suomettunut Suomi -näyttely ja mitäs sieltä löytyikään. No Kekkosen kuuluisat silmälasit!
Kaiken kaikkiaan Hämeenlinna oli positiivinen yllätys. Olisin mielelläni kiertänyt vielä kaupungilla lisää ja ihastellut vanhoja rakennuksia, mutta siihen olisikin sitten tarvittu kolmas päivä. Tämän perusteella voin kuitenkin suositella kotimaan matkailua. Ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Jos näin kesällä etsii mukavaa hengailupaikkaa auringosta, löytyy Turun Rautatieaseman puistosta sopiva mesta viettää ainakin hetki kesäpäivää. Kioski on auki ainakin tämän viikonlopun ja jätskin syönnin lomassa saa kuunnella DJ-musaa. Itse testasin puistossa makoilua eilen. Suosittelen. Tapahtuman Facebook-ryhmä löytyy täältä: Music Non Stop
Uudet sandaalit viihtyvät kumman hyvin näissä jaloissa. Nämä kaverit ovat loistavat korottomat vaihtoehdot rakkauskengilleni.
paita - H&M, shortsit - Vila, kengät - DinSko
Varpunen hiljenee hetkeksi ja suuntaa kohti viikonlopun seikkailuja. Hauskaa Ruissia niille, jotka sinne ovat suuntaamassa.
P.S. Levittäkää se aurinkorasva huolella, ettei käy kuten allekirjoittaneelle: Läikikkäät palamisjäljet eivät ole kovinkaan hotit.
Takanani on vajaan vuoden kestänyt muutos mustatukkaisesta blondiksi. Varmaan aika monella muullakin tummatukalla on pohdinnassa hiusten vaalentaminen. Tässä yksi muutostarina.
Vuosi sitten kuljin ympäriinsä pitkässä mustassa tukassa. Syksyyn mennessä olin kyllästynyt sekä pitkään tukkaan että tummaan väriin. Vaaleatukkainen olin ollut viimeksi pikku muksuna kesällä, kun aurinko pääsi vaalentamaan letin. Ajattelin muutenkin napsaista tukan lyhyemmäksi, joten miksen samalla ryhtyisi blondiksi? Pitkään fledaan kun saattaa olla aika katastrofaalista lähteä blondia väriä kehittämään ellei ole valmis rääkkäämään tukkaansa kunnolla. En halunnut värinpoistoa, joten vaaleaa väriä lähdettiin hakemaan raidoilla.
Vaihe 1. Heinäkuu 2009. Tästä lähdettiin liikenteeseen. Tavoitteena tuhkainen vaalea väri.
Vaihe 2. Syys-lokakuu 2009. Kampaaja vetäisi tukan lyhyemmäksi ja heitti sekaan vaalentavia raitoja, joiden vaikutus oli minimaalinen. Tässä mallissa viihdyin omalla mittarillani kauan eli puolisen vuotta. Peruspolkkamitta, joka lyhenee niskaan.
Vaihe 3. Tammikuu 2010. Tässä kohtaa kampaajalla on käyty pariinkin otteeseen ja edelleen vaalennetaan raidoilla. En oikein tykännyt tästä punertavanruskeasta sävystä, mutta melkein väkisinkin vaalentamisprosessiin kuuluu vierailu siellä oranssin sävyjen puolella.
Vaihe 4. Maaliskuu 2010. Kyllästyin sekä hiusten malliin että hitaaseen värjäysprosessiin. En raaskinut vetäistä koko tukkaa ihan lyhyeksi (vaikka se olikin aika tiukassa harkinnassa), vaan tukka lähti vain toiselta puolelta. Lyhyempää tukkaa on luonnollisesti helpompi vaalentaa, koska värikertymiä on vähemmän. Halusin myös pois klassisen naisellisesta hiusmallista. Halusin särmää ja pulisonkeja. Tämä malli osoittautui kuitenkin tuskaisen hankalaksi laitettavaksi. Oma hiuslaatuni on liukas ja tököttejä sai tunkea litrakaupalla ennen kuin malli pysyi hyvänä edes hetken. Sitten se taas liimautui pitkin päänahkaa. Asiaa eivät myöskään auttaneet vastaantaistelevat pyörylät takaraivolla. Arghh.
Vaihe 5. Toukokuu 2010. Poltan päreeni. Hiuksia on vaalennettu yli puoli vuotta ja nyt saa riittää. Olen menettänyt täysin uskoni kampaajien taitoihin ja päätän ottaa pienoisen riskin. Kipaisen hakemaan kaupasta mahdollisimman blondin hiusvärin ja heitän sen päähäni. Minähän teen itsestäni blondin vaikka väkisin. Jouduin myös tinkimään periaatteistani ja laittamaan hiukseni koitokselle kahdella lähes peräkkäisellä värjäyksellä. Tulos oli melko keltainen, mutta hopeahoitoaineella sain taitettua liiat pissavärit pois. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että napsaisin epätoivoisimmat oranssihaituvat pois. Kuvissa tukka on saanut jo toisen värikäsittelyn ja kiva juurikasvukin sieltä jo kurkistaa. Olisi taas värjäyksen aika...
Mitäs nyt? Pakko myöntää, että nyt kaipaan jo takaisin niskaan lyhenevään polkkaan ja sitä kasvatellaan (toispuoleisesti) koko ajan. Kärsivällisyys on siis jälleen koitoksella. Värin suhteen olen hakoteillä. En ole varma sopiiko blondi tukka minulle ollenkaan, mutta ihan tummaankaan en haluaisi palata. Hunajaiset sävyt tuntuvat liian plassuilta omaan makuuni ja punertavat värit on jo käyty läpi. Toisaalta vaatekaappini sisältö on kovin mustapainotteinen, mikä taas sopisi yhteen ihan vaalean tukan kanssa. Mitä siis seuraavaksi?
Lähdin pyörähtämään kaupungilla ja käytin hyväkseni ei-niin-aurinkoista säätä pukeutumalla kokomustaan. Joskus epäonnistuneista otoksista tulee niitä kivoimpia. Tykkään.
Kaupungilta löytyi muutama kiva musta juttu, jotka oli vaan pakko saada. Mikäköhän siinä on, etten edelleenkään ole ymmärtänyt kirkkaiden värien tai pastellisävyjen arvoa pukeutumisessa? En edes näin kesällä. Valkoista sentään yritän suosia, etten ihan hautajaiskulkueen osanottajalta jatkuvasti näytä. Mustassa vaan on sitä jotain. Särmää ja loputtomasti mahdollisuuksia. Ja kai mustakin voi olla kesäistä ja kevyttä, jos siinä ei ole olkaimia, kuten näissä uusimmissa ostoksissani, jotka varmasti tulevat pääsemään esittelyyn.
Kävin myös noukkimassa jo maanantaina saapuneen Elloksen tilauksen. Itse tilauksen tein vissiin jo toukokuussa ja tämä viimeinen vaatekappale saapui vasta nyt. Oli muuten jännää avata paketti tietämättä millainen rätti sieltä paljastuu. Muistikuvanani oli ainoastaan, että Ellokselta pitäisi saapua jonkinlainen kauluspaita tai -tunika. Ja raidallinenhan sieltä tulikin. Elämä on pieniä yllätyksiä täynnä. Kuten se, että löysin sunnuntaina työpaikalta kuukauden kadoksissa olleen takkini.
