Must See Joululeffat Top 5

En ole joululauluihmisiä, vaan jouluisen fiiliksen (lue: rauhoittuminen ja hyvä mieli) löytyy usein parhaiten jouluisissa romanttisista komedioista, jotka aina päättyvät happily ever after -suudelmaan. Tässä omat suosikkileffat, jotka tulee vilkaista joka vuosi.

Nro 1
Bridget Jones - Elämäni sinkkuna
Mahdollisesti maailman noloin ja huonosti pukeutuvin elokuvahahmo rakastuu 2000-luvulle siirrettyyn Mr. Darcyyn. Vierailevina tähtinä maksamakkaramaxit ja myötähäpeä.



Nro 2
Rakkautta vain
Yllättäen Colin Firth (aka Mr. Darcy) on löytänyt tiensä tähänkin leffaan monien muiden hyvien näyttelijöiden tavoin. Liam Neeson ja Emma Thompson saivat pisteitä tästä pätkästä, samoin Hugh Grantin modernin tanssin esitys "Pääministerin lantio". Suosittelen muuten leffan soundtrackiä romanttiseen joulufiilisteelyyn.



Nro 3
Holiday
Tämä pätkä on uusin tulokas joululeffalistallani, koska näin pätkän ekan kerran vasta tänä vuonna. Jack Black mielenkiintoisessa roolissa, Kate Winslet parkuu silmät päästään, Cameron Diazin hahmon henkilökohtaiset trailerit ja vähän kulutettu Jude Law. Siitä on joululeffa tehty.

Nro 4
Bridget Jones - Elämä jatkuu
Lisää myötähäpeää, jee. Elokuvan laskettelukohtauksesta huolimatta aion uskaltautua toista kertaa elämässäni rinteeseen 15 vuoden jälkeen.

Nro 5
Ylpeys ja ennakkoluulo
Jos olet täysin kyltymätön joululeffojen suhteen, suosittelen ostamaan hyllyyn Ylpeyden ja ennakkoluun. Ei sitä surkeaa elokuvaversiota Keira Knighteyllä ja muka-Darcylla varustettuna, vaan sen aidon ja oikean BBC:n minisarjan vuodelta 1995.

4

Kiritystä joulutunnelmaan

Allekirjoittanut on puurtanut viimeisen kuukauden takamus ruvella ja sormet krampaten opiskelujen parissa. Tänään aivoparkoja ahdisteltiin vielä vuoden viimeisellä tentillä ja vielä ennen joulua pitäisi tutkimussuunnitelmaa kirjoitella. Ai mikä joulu? Suoraan sanottuna fiilis on kuin tällä kaverilla...




Ajattelin kuitenkin postata muutaman joulutunnelmaa kohottavan kuvan. Ihan omaksi ja teidänkin iloksi.






Kuvat: weheartit.com

0

Kesäretki

Suoritettiin tänään taas toisen puoliskon kanssa kotimaan matkailua ja hurautettiin Tammisaareen. Kovinkaan syvällisesti emme tähän nykyisen Raaseporin osaan ehtineet tutustua, mutta paikka vakuutti kuitenkin maalaisromantikon vanhoilla puutaloilla ja rannikkotunnelmallaan.

Hiostavana päivänä tuunaamani toppi ja Seppälän alelöytöhame ovat ehdoton kombo mustasta väristään huolimatta. Pitäisi ehkä opetella tietoisesti vähän väripitoisempaa pukeutumista, mutta minulle vaate on yhtä kuin auto Henry Fordille; se voi olla minkä värinen tahansa, kunhan se on musta.


Erästä tonttia ympäröivän aidan päälle oli tehty taiteellinen kukkainstallaatio, joka sai helposti ohikulkijan suupielet nykimään. Ihana idea.


Tammisaaresta matka jatkui Fiskarsin ruukkikylään, jossa ehdoton vierailukohde oli suklaa-artesaanin puoti. Ovenpielessä patsasteli mallinukke suloinen essu päällään.

Pussiin eksyi suklaata kolmessa eri maussa: savustettu merisuola, vanilja ja aprikoosi. Merisuolasuklaata maistoin ensimmäistä kertaa viime kesänä juuri kyseisessä puodissa ja sitä oli saatava lisää. Näistä kolmesta suklaasta juuri merisuola oli meidän molempien ehdoton suosikki. On jännä tunne, kun makea ja suolainen maku vuorottelevat suussa tiuhaan tahtiin. Ihan täydellinen herkku!


Tässä vielä fiilistelykuvia Fiskarsista. Päärakennus on pylväineen aika hulppea näky ja lammikot siltoineen ihania tunnelmointipaikkoja.



Minulle tämä oli neljäs kerta Fiskarsissa ja aina vain se jaksaa ihastuttaa. Käsityöpuoteja on niin monta kuin vain jaksaa kiertää ja tori tuo kivasti omaa eloa kylään. Maisemia hallitsevat vanhat jylhät lehtipuut ja virtaava vesi. Kannattaa ehdottomasti vierailla, mutta parilla tunnilla ruukin alueella ei helposti selviä.

0

Viikon parhaat 30

¤Kirja... Koulukirjat. No comments.
¤Töllötin... Tsekkasin Nuoren Victorian, kun sitä kehuttiin jossain lukemassani blogissa. En tietenkään enää muista kuka sitä hehkutteli. Joka tapauksessa kyseinen pätkä oli historialliseksi pukudraamaksi erittäin laadukas ja taisinpa pari kyyneltäkin lopuksi tirauttaa. Ihanaa kesäisen iltapäivän viihdettä.
¤Paikka... Emma Teatteri: Seitsemän veljestä. Voihan veljet, taisi lusikallinen lirahtaa housuun! En voi kuin suositella tätä showta. Aleksis Kiven klassikko neljän oivallisen näyttelijän voimin. Beat boxausta, Nykänen ja river dancea. En spoilaa sen enempää vaan kehotan hankkimaan lipun näytökseen.
Hyvänä kakkosena tulee sitten sunnuntain vierailu Kustavin Savipajalla. Enhän mä sieltä mitään ostanut, mutta elukoita oli kiva kuvailla ja lässyttää niille.
¤Stressinaihe... Miksi kaikki hokevat, että kesä on lopussa? Ainakin meillä humanistisen tiedekunnan opiskelijoilla kesä jatkuu aika pitkälti koko elokuun. Ja ilmojahan voi pidellä vielä pitkälle syyskuuhun. Ei nyt vielä manailla niitä syyssäitä siis!
¤Puuha... Kalusteiden kunnostus. Oma postaus tulossa, kunhan saan kuvat räpsäistyä.
¤Repeäminen... Vampyyrit. Tähän aiheeseen taidan paneutua enemmän myöhemmin.

Lauantain teatteriasu

Loppuun vielä kuvia Savipajalta.

0

Jane Austen's Fight Club

Jane Austen filmatisoinnit ovat ehdottomia suosikkejani, vaikka häveten myönnän, etten ole lukenut ainuttakaan Austenin teoksista. Leffahyllystäni löytyy aarteeni, BBC:n vuonna 1995 julkaistu minisarja Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka tähtinä loistavat Jennifer Ehle, Colin Firth ja joukko muita ensiluokkaisia näyttelijöitä, jotka kiteyttävät olemuksellaan austenmaisen huumorin ja aikakauden kohdistamat vaatimukset, joihin jokainen vastaa tavallaan.

Toinen heikkouteni on tarantinolaiset naissankarit, joita vilahtelee esimerkiksi Kill Bill-leffoissa ja Death Proofissa. Ei liene mikään ihme, että ihastuin seuraavaan pätkään, jonka bongasin Youtubesta.




Milloin tämä mahtaa tulla leffateattereihin?

2

Make me dance

Tämä cover laittaa ainakin omat jalkani väpättämään siihen tahtiin että huh huh! Kellohame vaan puuttuu... Lisää The Baseballsien covereita löytyy Youtubesta ja onpa tältä fiftariporukalta tänä vuonna albumikin ilmestynyt. Strike! pitää sisällään Umbrellan lisäksi erittäin vetävät versiot The Pussy Cat Dollsien Don't cha -kappaleesta sekä Katy Perryn Hot'n coldista.

2

I think this might just be my masterpiece...

En aio kirjoittaa elokuva-arvostelua Inglourious Basterdsistä. Kun kyseessä on elokuva, joka on kypsynyt ohjaajan lempilapsena vuosia ja johon on siksi ladattu suunnaton määrä odotuksia, on turha edes kuvitella voivansa muodostaa elokuvasta koherentin mielipiteen. Yhden katsomiskerran jälkeen. En edes lähde rämpimään tuohon ristiriitojen suohon, mihin jo monet kriitikot ovat mitä ilmeisimmin uponneet. Toinen toisensa perään he vikisevät Tarantinon kuopuksen hidastempoisuudesta ja kohtausten irrallisuudesta, vaan yhtä kiltisti he myös elokuvalle tiputtavat neljä tähteä viidestä. Tässä vaiheessa kriitikot saavat täältä suunnalta linnunkakkaa niskaansa. Inglourious Basterds ehkä laittaa ihmismielen koetukselle, mutta voi hahmojen nimien oikeinkirjoituksen sentään tarkistaa. (Ihan pikkuruinen viittaus erään aikakausilehden kirjoittajaan. Voi voi Kalle Kinnusta.)

Itse aion vilkaista tämän pätkän vielä ainakin kerran ennen kuin pystyn siitä mielipiteen muodostamaan. Muuta en siis sano kuin että käykää vilkaisemassa Inglourious Basterds. Luvassa taatusti tarantinomaista mäiskintää ja vähemmän tarantinomaista huumoria, joka sekin sai ainakin allekirjoittaneen vatsalihakset helliksi. Jos Inglourious Basterds on ensimmäinen tarantinosi, suosittelen herkimmille vaikka Kill Billejä kevyeen laskuun. Ihmisen anatomia tulee taatusti tutuksi.





Pientä kivaa:

-Basterdseihin kuuluvaa Wilhelm Wickiä näyttelevä Gedeon Burkhard on monille tutumpi Poliisikoira Rexistä.
-Myös Austin Powersin roolista tuttu Mike Myers vilahtaa kankaalla.
-Ensimmäinen "kuolleen natsin skalpeeraus" suoritetaan Tarantino -nukelle.
-Tarkkaavaisimmat aistivat myös Harvey Keitelin läsnäolon.
-Yhtä suosikki-inhokkihahmoani (Hans Landa) näytteli Christoph Walz, joka osasi alunperin kaikkia elokuvassa käyttämiään kieliä.
-Enkä muuten tasan tarkkaan kutsu tätä elokuvaa kertaakaan sen suomenkielisellä versiolla Kunniattomat paskiaiset. Ehkäpä paskin leffan nimi ikinä.



Mitä itse tykkäsit leffasta?



Kuva

0

Tammipuiden varjossa

Tänään tuli jälleen leikittyä turistia, kun Louhisaaressa. Louhisaaren kartanolinna on Askaisissa (Masku) sijaitseva vuonna 1655 rakennettu museonähtävyys, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkka Mannerheimin synnyinkotina. Alunperin kartanolinnan rakennuttajina toimivat Flemingit. Nykyään kartanolinna toimii museona, jota ympäröi kaunis puistoalue.







Itseäni kiinnostivat kartanon sisustuksessa eniten makuukamarit, joita löytyi luonnollisesti useita eri tyylein sisustettuina. Oma suosikkini on keltaisen sävyin sisustettu. Sisustus oli suojattu auringonvalolta kaihtimin, joten jotkin kuvat ovat hävyttömän hämäriä. Koittakaa kestää minua ja digipokkariani.




Jos muistan oikein, opas kertoi tämän sinisävyisen huoneen toimineen marsalkka Mannerheimin isoäidin makuukamarina. Tämä on myös ilmeisesti se huone, jossa Mannerheim itse on syntynyt. Kyyhkysensininen väri miellyttää ainakin omaa silmääni.



Peruukkiteline ja peili ovat löytyneet kartanolinnan ullakolta.



Tasa-arvon vuoksi pitää esitellä myös ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevia palvelusväen tiloja.



Pikku Mannerheimin leikkimökki.



Kreikkalaistyylinen paviljonki.


Rakastan 1700- ja 1800-luvuista kertovia romaaneja, joissa liikutaan yläluokan omassa saippuaoopperan täyteisessä maailmassa. Vierailut Louhisaaren kaltaisissa kartanoissa ja museoissa ovatkin siis minulle ihan nannaa. Otan mieluusti vastaan vinkkejä samantyylisistä museoista. Tähän tyttöön on selvästi iskenyt museokärpänen.

2

Evässämpylöitä ja elukoita

Minulla on pieni loma näin ennen opiskelujen alkua ja aionkin sen ajan panostaa kotimaanmatkailuun. Yksi syy on ehdottomasti se, että lähelle on aina hankala nähdä ja kaunein pala maailmaa on ihan oikeasti tässä ympärillä. Niin ja toinen syy tähän kotimaaturismiin on se, että opiskelibudjetti ei kerta kaikkiaan sulata Tokion matkoja ja Englannin nummia.

Tiistaina kohteena oli Raasepori ja tänään vähän kuluneempana vaihtoehtona Särkänniemi. Valitettavasti en tarjoile kuvien muodossa riemusta vääntelevää naamaani, sillä luonnollisesti Tornado taikka Troikka eivät tarjoa parhaimpia kuvausmahdollisuuksia, vaikka visuaalinen tallennus olisi ollut erinäisissä tilanteissa ihan paikallaan. Sen sijaan lasten eläintarhan asukit (mitä ikärasismia!) antautuivat auliisti kuvauskohteiksi.


Pusu ponilta. (Eikä toki ole mitään syytä huomioida vieressä seisovaa kylttiä: Huomioithan että ponit voivat purra. Hih.)



Talking about bad hair day?




Yksi tällainen meille, kiitos!




Lopuksi löysin vielä aivan ihanan pikku linnan itselleni. On sitä uutta kämppää jo etsittykin!

Ensi viikolla olisi kiva päästä uudelleen visiteeraamaan Louhisaaren kartanolinna,tuo Flemingien ja Manneriheimien matala maja. Loppuviikosta matka suuntautunee merenrantaan. Turistin päivitykset jatkuvat!

P.S. Tein Ellokselle pienen tilauksen eräänä yönä ja nyt odotan jännityksellä mitä paketti mahtaa pitää sisällään. Vaihdoin ostoskorin sisältöä niin moneen kertaan, etten todellakaan muista mitä tilasin. Väsymyksellä ei tietenkään ole mitään tekemistä muistin pätkimisen kanssa. Noh, eletään jännityksessä...

2

Varpuset palaa aina syksyisin

Varpunen on viettänyt viimeiset pari kuukautta kesälaitumilla ja palannut vasta nyt takaisin vaatekaappiini asustamaan. Itse taasen olen ollut reipas kesätyöntekijä, mutta laiska bloggaaja. Nyt asiaan tulee parannus. Ihan ensin tarjoilen turistikuvia työpaikkani kesäretkeltä eli Raaseporin linnalta sekä Fiskarsista (tai suomeksi Fiskarista).


Jotenkin olen ollut valokuvaajana niin huono-onninen, ettei parhaimmissa kuvissani esiinny laisinkaan ihmisiä, eikä ainakaan minua itseäni. Raaseporin linnan oppaassamme olisi ollut kyllä paljonkin nähtävää ja ainakin kuultavaa. Kierroksen jälkeen päällimmäisen mieleen jäi, että keskiajalla virtsa virtasi ja naisilla oli kuukautiset noin 40 kertaa elämänsä aikana. Tämän informaation lisäksi opas esitti myös otteita sekä Elviksen että Celine Dionin tuotannosta. Encorena mainittakoon ruotsalainen juomalaulu.





- - - - -

Fiskarsissa meininki oli paljon rauhallisempi. Kävin täällä ensimmäisen kerran viime kesänä ja voin suositella paikkaa jokaiselle. Mahdollisesti yksi ihanimmista paikoista maailmassa. Ostoskassiini tiensä löysivät suklaamestarin herkut sekä Fiskarsin askartelusakset. Maistoinpa myös merisuolalla maustettua suklaata. Jännää, mutta nannaa.

0

Veden varaan

PMMP on yksi ehdoton suosikkini levyhyllyssäni ja olen pitänyt myös etenkin näiden ihanien naisten viimeisien albumien kansista. Jos olet tykästynyt maaliskuussa ilmestyneen Veden varaan -albumin kanteen, suosittelen vierailua Aboa Vetus & Ars Nova -museoon Turussa, sillä Turku Biennaalli 2009 -näyttelyssä on mukana kannen kuvanneen Susanna Majurin upeita töitä. Löydätkö PMMP:n tytöt kenties sieltä?



Kuva: www.pmmp.fi

4

Mamo

Vähintään joka toisessa blogissa ruoditaan Euroviisuvoittajaa eli Norjan Alexander Rybakia. Itse hyppään voittobiisin syvemmän ruotimisen yli toteamalla tylsästi, että ihan kiva. Enemmän tunteita aiheutti kuitenkin Venäjän kilpailubiisi Mamo. Todella voimakas ja raju biisi. Laulaja Anastasia Prikhodkolla on kaunis, mutta rosoinen ääni, joka sopi kappaleeseen hienosti. Esityksen visuaalinen puoli oli monen muun maan show'hun nähden eleetön, mutta sitäkin harkitumpi. Näytöllä laulava ja hiljalleen vanhentuva Anastasia toimi loistavana tukena itse laululle. Ja kauniskin Anastasia oli ihanan pelkistetyssä puvussaan. Venäjä sijoittui lopulta yhdenneksitoista ja jäi mielestäni monen muun huonomman biisin taakse. Mitä ihmettä esimerkiksi Turkin Düm Tek Tek teki sijalla 4 tai Iso-Britannian unettava It’s My Time viidentenä?

7

Masquerade?

Pikapostaus. Tätä on aivan pakko vielä joskus kokeilla.

0

Bom bom

En juurikaan fanita Euroviisuja ja olen erittäin huono muistamaan eri maiden esiintyjiä ja biisejä. Eilen esikatseluissa tämän tulevan mediatutkijan silmän vangitsi tarttuva poprenkutus, jonka sivuun on väsätty verkkokalvot räjäyttävä musiikkivideo.



Kyllä vaan. Ukraina on todellakin mennyt melko pitkälle tänä vuonna. Svetlana Loboda ei todellakaan pelkää keikistellä kameran edessä ja äänikin on kieltämättä persoonallinen. Kun soppaan lisätään vielä joukko puolialastomia tanssijoita useissa eri lavasteissa ja maustetaan pari minuuttia kestävä pätkä tykittävällä leikkauksella, on tämän vuoden ehkä huikein esitys valmis. Saa nähdä miten ensi lauantaina käy.

Luulin jo, että Christina Aguilera olisi näyttänyt lyhyimmän mahdollisimman öö.. alaosavaihtoehdon musiikkivideollaan Dirrty. Svetlana vie minimipukeutumisen kuitenkin aivan uudelle tasolle, sillä hänen poliisiasunsa alaosana tällä videolla on ilmeisesti jonkinlainen vyö. Siinäpä trendi ensi kesäksi.

Osa visuaalisesta materiaalista on kieltämättä hieman mautonta, mutta tylsäksi videota ei voi haukkua. Myös osa musiikkivideossa nähtävistä pätkistä on ilmeisesti napattu muista saman artistin musiikkivideoista. Valentine-aihe on näkyy jo ainakin Mishkan musiikkivideolla. Tästä huolimatta leikkauksella on tehty ihmeitä, eikä katsoja pysy välillä ollenkaan espanjattarien ja häikäilettömän suklaassa (?) kierimisen perässä. Svetlanan yllä näkyy useita eri asuja ja hän pyörähtää niin rumpusetin takana kuin jättirenkaassakin pyörimässä. Ja ruoalla leikitään oikein olan takaa. Juuri suklaan, kahvipapujen, hedelmien ja halkeilevan puuterin (?) kanssa leikittelyt nostavat katsojan makunystyrät pystyyn. Ja kuten kysymysmerkkien määrästä voi huomata, en ole useankaan katsomiskerran jälkeen perillä mitä videossa itseasiassa tapahtuu. Jollakin oudolla tavalla Christina Aguilera ja Gwen Stefanie ovat törmänneet ja saaneet lapsen, joka on aivopesty kuvottavalla Destination Calabrialla.

Niin ja mites se musiikki? No, kaipa se kansantanssihumpan jälkeen piristää.

2